Viikonlopun kuvasaldo: järvi ja sorsa. Kännykän alamaisena toimivana 2000-luvun lapsena päätin elää viikonlopun paljolti ilman internetin vaikutusta.
Suomen UWC-yhdistyksen kesätapaaminen oli siis tänä viikonloppuna. Tapahtuma oli meille uusille stipendiaateille pakollinen ja ilmainen (nimimerkillä ilmainen ruoka kelpaa aina), mutta meidän lisäksemme paikalla oli mm. kouluissa opiskelevia, niistä juuri valmistuneita sekä aikaisempina vuosina valmistuneita alumneja.
Harvemmin mun pää on yhtä tyhjä kuin nyt. Kaikki, minkä voi sanoa, on jo sanottu. Loput asiat ovat niitä, jotka pitää itse kokea. Sinänsä kyllä kauhistuttavaa, että me stipendiaatit vuosimallia '14-'16 tavataan ensi kerran kenties vasta ensi kesänä. Hui.
Tää yöjuna saa mussa aikaan masentuneita fiiliksiä. Tai ehkä se on tää Lappiin palaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti