#firstworldproblems vs #lifeisbeautiful

Ei se ole selviö, että ihminen on onnellinen. Ei se ole selviö, että kaikki asiat ovat hyvin. Varsinkin me "ensimmäisen maailman" asukit tapaamme huomata vain elämän huonot asiat: sen, miten suihkusta tulee vain kylmää vettä ja miten pankkitilillä on hieman liian vähän rahaa. Sen, miten sähköt katkeavat tunniksi tai miten aikaisin herääminen on kauheaa. Sen, miten internet on liian hidas tai miten kännykän viestipaketti loppuu. Ympäriltään voi löytää monia asioita, jotka voi kääntää negatiiviseksi vyöhykkeeksi ympärilleen. 

Tai sitten nuo kaikki "ongelmat" voi jättää taakseen ja katsoa tarkemmin. En väitä, ettenkö minäkin valittaisi turhista asioista - päinvastoin, minä olen varmaan suurin valittaja näillä alueilla. Tänään heräsin kuitenkin hyvin rauhallisin mielin. Viileä kesäilma pyyhkäisee ohitse ja auringon lempeä paiste hellii käsivarsia. Ohi ajava traktori köröttää puiden oksien alla. Läheisessä männyssä istuu varpunen. Kärpänen törmäilee sinnikkäästi ikkunaan. 

Silloin tällöin arjesta on hyvä poiketa: on hyvä huomata, miten elämässä on niin paljon erilaisia asioita. Joka päivä ympärillämme on asioita, joita voi vahingoittaa tai helliä. Suoristin ei toimikaan ja meikkikynä katkeaa juuri ennen kouluun lähtöä. Ulkona sataa ja tuuli raatelee puita. Lempparipaita on hukassa ja sähköt katkeavat. X-boxille ilmestynyt uusin peli on liian kallis. Todistuksessa komeilee alhaisempi numero, kuin mitä oli toivonut. Tietokone ei toimikaan. Internet on hidas. 

Tämän kaiken voi ottaa negatiivisesti. #firstworldproblems, niin kuin sanotaan. Välillä on kuitenkin hyvä huomata, miten tämän kaiken voi kääntää energiaksi itselleen. Mitä sitten, vaikka hiuksesi olisivatkin kiharat ja kulkisit päivän tai pari meikittä? Olet kuitenkin luonnon luoma, kaunis ihminen. Sinä olet juuri sinä, ja kukaan ei ole samanlainen - mikset siis hellisi sitä lahjaa? Ulkona sade kastelee kuivuneet pellot ja metsät ja luonto synnyttää uutta elämää. Lempparipaita löytyy kyllä ajan kanssa - ja onhan se vain kangasta. Sähköt katkeavat, mutta sen hetken voi viettää myös kynttilän valossa, olohuoneen lämpimässä nurkassa takkatulen äärellä. Pelin voi ostaa myöhemminkin, ja kaapista löytyvät lautapelit ovat varmasti ihan yhtä viihdyttäviä. Todistuksen numeroita voi aina korottaa - ja onhan se loppujen lopuksi vain numero. Hetki ilman tietokonetta on ihan okei. Hetki ilman nettiä on ihan okei. On sitä ennenkin pärjätty. 

Tänään mä olen onnellinen. Kun noin kolme päivää sitten laskeuduin takaisin Suomeen, koneessa soi ylhäinen musiikki. Katsoin maata allani ja hymyilin: oli ihanaa päästä takaisin Suomeen. "Asun ihanassa maassa", ajattelin. Kun eilen laskin jälleen sormet näppäimistölle ja kirjoitin, mieli tuntui rauhoittuvan: olen etuoikeutettu, kun saan tehdä ja pystyn tekemään, mitä haluan. 

Saan kirjoittaa, mitä haluan. Pystyn laulamaan. Olen terve, pystyn liikkumaan ja elämään normaalisti. Minulla on ympärilläni uskomattomia ihmisiä ja luonto ympärilläni on äärettömän kaunista. Minulla on etuoikeus kutsua itseäni UWC:n stipendiaatiksi. Minulla on edessäni monta monituista upeaa vuotta - ja vaikka ei olisikaan, niin olen elänyt mahtavaa elämää. Minulla oli turvallinen lapsuus ja normaali teini-ikä. Saan elää turvallisessa maassa ja saan kutsua itseäni suomalaiseksi. Minulla on etuoikeus puhua useampaa kuin yhtä kieltä ja minulla on etuoikeus käydä koulussa ja opiskella. Minulla on mahdollisuus hankkia ammatti, perhe ja tulevaisuus. 

Katso ympärillesi. Tarkastele pieniä, pikkuriikkisiä asioita ympärilläsi. 

Elämän voi kääntää positiiviseksi energiaksi tai negatiiviseksi vyöhykkeeksi. 

Kumman sinä valitset?