Auf Wiedersehen, Berlin!

Lensin lauantai-iltana takaisin Suomeen eräästä Euroopan suurkaupungista - arvaatteko mistä? Aivan, Saksan pääkaupungista Berliinistä. Euroopan lukuisista kaupungeista erityisesti Berliini on tällaiselle historiafriikille tosi mieluinen kohde - ja en joutunut pettymään. Alunperin tarkoituksena oli vain päästä pitkästä aikaa käymään ulkomailla ja mahdollisesti kaupunkilomalla mun äidin kanssa. Kaupunkivaihtoehdot pyörivät Berliinin, Pariisin, Lontoon ja Frankfurtin välillä, mutta yleisen hintatason, hotellien ja lentojen mukaan valitsimme siis Berliinin. 

Berliini on väkiluvultaan (3,4 miljoonaa) Euroopan unionin toisiksi suurin kaupunki (välihuomio: silti pienempi kuin Hongkong, hih). Kaupunki on perustettu jo kauan sitten 1200-luvulla, ja vuonna 1701 siitä tuli viimein silloisen Preussin pääkaupunki - merkittävä asema tällä kaupungilla on ollut siis jo vuosisatojen ajan. Toisin kuin suuri osa pääkaupungeista, Berliini ei ole merenrantakaupunki, vaan sijaitsee sisämaassa. 

Kun Saksa aikanaan toisen maailmansodan jälkeen jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen (Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto), Berliini jäi Neuvostoliiton hallitseman itäisen Saksan puolelle. Pääkaupunki jaettiin kuitenkin muun Saksan tapaan lännen ja idän välillä - näin syntyi lännen kiila kommunistiseen Itä-Saksaan. Koska suuret väkijoukot loikkasivat Berliinin kautta Itä-Saksasta länteen, DDR eli Itä-Saksa päätti rakentaa Berliinin kahden alueen rajalle muurin. 

Tuo kyseinen muuri erotti vuosikymmenten ajan sukulaisia, ystäviä ja perheitä. Kyseessä oli jo toinen Berliiniin kohdistuva järkytys - olihan kaupunkia vain paria vuosikymmentä aiemmin, toisessa maailmansodassa, pommitettu rajusti. 

Vaikka tuo kyseinen muuri murtui jo vuonna 1989, vaikuttaa kaupungin menneisyys edelleen ihmisten elämään. DDR on hyvä markkinointituote ja kaupunki suorastaan vilisee ulkomaisia, historiasta kiinnostuneita turisteja.

Matka kohti Berliiniä alkoi tiistaina, kun tätini ja äitini kanssa pakkasimme laukut autoon ja ajelimme Oulun lentokentälle. Sieltä koukkasimme Helsingin kautta lentokoneella kohti Berliiniä, jonne saavuimme myöhään iltapäivällä. Majoituimme Charlottenburg-Wilmersdorfin kaupunginosassa, paikassa nimeltä Amary City Residence. Koska saavuimme paikalle vasta vastaanoton sulketumisajan jälkeen, jouduimme tekemään sisäänkirjautumisen automaatin kautta - ja siinäkös vasta meni kieli keskelle suuta. 

Automaatin kanssa sähläilyn ja muutaman puhelun jälkeen pääsimme sisään huoneeseemme. Amary City Residence sijaitsee melko keskeisellä paikalla Charlottenburgia, ja vain parinsadan metrin päässä sijaitsee suuri ostoskeskus. Kauppakeskuksen lähellä sijaitsee myös lähin metroasema, ja matka kaupungin keskustaan kestää alle puoli tuntia.

Majoituspaikkamme ei ollut varsinaisesti hotelli, vaan sitä markkinoitiin enemmänkin "vuokra-asuntona", jossa siis osa asukkaista majoittuu pidempiäkin aikoja. Me varasimme huoneen neljäksi yöksi, ja alkuhankaluuksien jälkeen paikka osoittautui ihan mukavaksi paikaksi. Hintataso oli kohtuullinen, ja lähikaupan löydyttyä aamiaisenkin järjestäminen oli helppoa. Huone oli ehkä huononlaisesti siivottu (näin sängyn alla leijailevista pölypalloista päätelleenä) ja lukot olivat hankalia, mutta muuten ainakaan mulla ei ole valittamista. 

Keskiviikkona aloitimme kiertelyn Berliinin keskustassa, jonka ympärillä sijaitsee suurin osa kaupungin merkittävistä nähtävyyksistä. Mikäli Berliinissä aikoo kierrellä paljonkin, kannattaa muutaman päivän vierailulle ostaa Berlin Welcome Card, jolla saa vapaasti matkata kaikilla keskeisillä julkisilla kulkuvälineillä. Kortilla saa myös alennusta suurimmassa osassa museoista ja muista kohteista. 

Berliinin liikenne on muuten ihan oma ulottuvuutensa: se joka mahtuu, menee. Se joka ei mahdu menee silti. Bussikaistojen kautta on ihan okei ohittaa ruuhkajonoja ja risteyksissä auto ajaa niin pitkälle kun ikinä pääsee. Pyöräilijät viilettävät omilla kaistoillaan ja liikennevaloissa seikkailee sympaattinen Ampelmann. Kyseinen liikenneherra on aikanaan Itä-Saksan liikennevaloissa seikkaillut hattupäinen valo, joka Saksojen yhdistymisen jälkeen seikkailee myös nykyisissä valoissa. Tällä herralla rahastetaan muuten nykyäänkin, sillä ympäri Berliiniä voi löytää Ampelmann -kauppoja sekä matkamuistokauppoja, joiden hyllyt ovat täynnä liikennevalomiehiä. 

Metrolla pääsee liikkumaan kaupungissa melko sujuvasti. Pysäkeiden välit ovat välillä liian pitkiä ja oikeaa paikkaa on huonojen opasteiden takia vaikea löytää. Linjoja kuitenkin riittää (hieman enemmän kuin Helsingissä siis, heh) ja ainakin keskustan välit pääsee kätevästi ja nopeasti. Kävellenkin Berliinissä liikkuu melko kätevästi, joskin välimatkat ovat välillä pitkiä - jos urheileminen ei kuitenkaan haittaa, niin maisemia pääsee ainakin katselemaan. 

Värikkään historiansa takia Berliinistä löytyy nähtävyyksiä monelta vuosisadalta. Yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä on varmasti Brandenburger Tor, joka rakennettiin jo 1700-luvulla preussilaiskuninkaan määräyksestä. Näyttävä portti vei alunperin Unter den Lindeniä myöten kuninkaanlinnaan. 1800-luvun alussa Napoleon valloitti Preussin ja vei mennessään portin päällä olevan nelivaljakkopatsaan Pariisiin. Toisen maailmansodan pommituksissa portti vaurioitui pahoin, mutta sodan jälkeen se kunnostettiin ja nelivaljakkokin saatiin palautettua takaisin Berliiniin. Komea portti jäi aikanaan Itä-Saksan puolelle, mutta yhdistymisen jälkeen portista tuli jälleen yksi kaupungin keskipisteistä. 

Toinen keskeinen nähtävyys aivan Berliinin keskustassa on nimeltään Checkpoint Charlie. Nimensä mukaisesti kyseessä on raja-asema, jonka kautta kuljettiin Itä- ja Länsi-Saksan väliä. Checkpoint Charlie muistetaan ainakin vuoden 1961 Berliinin kriisistä, kun Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen tankit seisoivat raja-aseman molemmilla puolilla - Berliini pidätti hengitystään. Kriisi saatiin kuitenkin purettua ja muuri rakennettiin. Kun Saksat yhdistyivät, Checkpoint Charlie jätettiin paikoilleen - kirjaimellisesti. Tien keskellä sijaitsee siis nykyäänkin pienenpieni raja-asema, jonka vieressä olevassa kyltissä varoitetaan "amerikkalaisen alueen jättämisestä". Raja-aseman vieressä on myös suuri museo ja palasia jo hajonneesta muurista. 

Toisen maailmansodan tapahtumat ovat vieläkin tuoreessa muistissa - etenkin kärsineillä juutalaisilla. Lähellä Brandenburger Toria sijaitsee suurista kivipylväistä koostuva juutalaisten muistomerkki, joka on osoitettu holokaustissa murhatuille juutalaisille. Holocaust-Mahnmal koostuu yli 2700 erikokoisesta ja -korkuisesta pylväästä. 

Berliinin Fernsehturm eli tuttavallisemmin TV-torni sijaitsee lähellä Alexanderplatzia, jota berliiniläiset kutsuvat hellästi "Alexiksi". TV-torni on Saksan korkein rakennus ja yltää 368 metrin korkeuteen. Tornin näköalakerros sijaitsee 203 metrin korkeudella, ja kerroksesta näköala avautuu joka suuntaan. Kerrokseen pääsee hissillä, joka kulkee hurjalla vauhdilla matkansa noin 40 sekunnissa. Turistikaudella kannattaa varautua jonottamaan nähtävyyksiin, mutta meidän onneksemme Euroopan turistikausi ei ollut vielä alkanut ja porukkaa oli liikenteessä hyvin vähän. Huh. 

Berliini on siitä harvinainen kaupunki, että siellä sijaitsee jopa kaksi eläintarhaa: Itä-Saksa kun halusi omansa edellisen jäätyä lännen puolelle. Me kävimme kuitenkin vain tarhoista suuremmassa, Zoologischer Gartenissa. Eläintarha on rakennettu vuonna 1844 ja siellä asustaa lähes 20 000 eläintä jopa 1500 eri lajista - eläimiä siis riittää. Koska tarha on ahdettu melko pienelle alueelle (34ha), ovat joidenkin eläinten aitaukset suomalaisen makuun hieman liian pieniä ja järjestys sekava, mutta muuten paikka oli kyllä mielenkiintoinen. 

Charlottenburgin linna sijaitsi aivan hotellimme lähettyvillä, joten tottakai paikka piti käydä tarkastamassa. Kyseessä on vanha preussilainen linna, jota Friedrich III:n vaimo Sophie Charlotte käytti erityisesti kesäasuntonaan. Linna on rakennettu jo 1600-luvulla ja suuri osa kuninkaallisista huoneistoista on säilynyt melkolailla sellaisenaan. Linnaan pääsee kiertelemään pääsymaksun hinnalla ja mukaansa saa myös kuulokkeet, joista saa opastuksen esimerkiksi saksaksi, englanniksi tai japaniksi. Nauhan selostus on selkeä ja aina uuteen huoneeseen astuessaan seuraavan nauhan voi aloittaa napista painamalla. 

Monet linnan huoneista kärsivät toisessa maailmansodassa pahoin, joten useat alkuperäiset taulut ja huonekalut eivät ole enää ennallaan. Monet yläkerran huoneista ovat vain alkuperäisten huoneiden jäljitelmiä ja osassa huoneista sisustus on vain arveltu näyttäneen tietynlaiselta. Linnan takana on myös komea kuninkaallinen puutarha, johon avautuu näkymä mm. linnan vieraiden vastaanottosalista. 

Berliinissä riittää nähtävää useammaksi päiväksi, mutta me kahlasimme "perustarjonnan" läpi neljässä päivässä. Enemmänkin nähtävää olisi ollut, mutta johonkin raja piti vetää. Erityisesti DDR-museo, jossa sai hypistellä itä-saksalaisia tavaroita ja autoja, kuunnella salakuuntelulaitteilla, katsoa vanhaa televisiota, istua vankilassa ja ihastella tavaroita oli mieluisa kokemus. 

Kirkkoja Berliinissä riittää, ja niitä näkyy lähes jokaisen kulman takana. Vaikka ei niinkään uskonnosta olisi kiinnostunut, ovat kirkot jo arkkitehtuurinsakin takia käymisen arvoisia. TV-tornin lähellä sijaitseva Marienkirche on 1200-luvulla rakennettu komea mutta pieni kirkko, jonka arkkitehtuuri on ylvästä mutta pienimuotoista. Keskustassa voi puolestaan piipahtaa Berliinin tuomiokirkossa, jossa tosin joutuu maksamaan pääsymaksun. Tuomiokirkon kullatut koristeet ja ylväät kattokoristeet eivät kuitenkaan olleet minun makuuni: rajansa kaikella. 

Berliinissä on paljon erilaisia puistoja ja pieniä metsikköjä, joiden lähistöllä voi viettää kesäistä päivää ystävien kanssa. Esimerkiksi Unter der Lindenillä sijaitsee alueita, joilla kuljetaan (nimestäkin kuulee) kirjaimellisesti lehmusten alla. Puistojen lisäksi päivää voi viettää esimerkiksi ravintolassa istuen: ruoka on ainakin keskustan ulkopuolella rutkasti halvempaa kuin Suomessa ja erilaisia putiikkeja löytyy helposti. Yhden kadun varrella saattaa sijaita vaikkapa arabialainen, turkkilainen, italialainen, vietnamilainen ja thailainen ravintola - näin muutaman mainitakseni. Palvelu on välillä vähän sekavaa ja kortilla maksaminen ei yleensä onnistu, mutta yleisesti ravintolat olivat kuitenkin viihtyisiä ja siistejä. Ruuan hinta pyöristetään yleensä muutamalla eurolla ylöspäin, ja usein tarjoilijat maksavatkin takaisin annettavaa rahaa kolikko kerrallaan - tämä on pieni vihjaus tipin maksamisesta. Koska moniin saksalaisiin hintoihin ei kuulu palvelumaksua, raha kerätään yleensä tippeinä - sama pätee esimerkiksi vessojen siivoojiin, jotka yleensä kovaäänisesti tervehtivät ovella raha-astiansa kanssa. 

Eläimiäkään Berliinistä ei puutu. Jokaisen kulman takaa kävelee yleensä vastaan vähintään yksi koira omistajineen. Osa koirista liikkuu vapaana omistajiensa vierellä, osa kulkee pyörän korissa ja osa juoksee innokkaasti hihnassa. Eläimen kanssa liikkuminen on yleisesti helpompaa kuin Suomessa, koska koirat saavat kulkea vapaammin mm. ravintoloissa ja yleisillä paikoilla. Hotellimme alueella viihtyi myös ainakin kaksi kissaa, jotka aiheuttivat läheisen puun asukeissa melkoisia huutokonsertteja ja lentosyöksyjä. Brandenburgin portin läheisyydestä voi löytää hevosvaljakoita, joiden mukaan voi hypätä - maksusta tietenkin. 

Mä en ole siis aikaisemmin Saksassa käynyt, vaikka olenkin kieltä opiskellut nyt kolmisen vuotta. Berliinistä löytää helposti huomauttamisen aihetta, kun katselee ympärilleen katukuvassa: meidän naapurin katolla kasvoi puita ja naapuriparkissa seisoi viidakkoauto, Euroopan suurimmassa tavaratalossa KaDeWessa oli enemmän myyjiä kuin asiakkaita ja liikenne on välillä jotain hyvin kummallista - ainakin suomalaisen silmään. Ovet aukeavat sisäänpäin (pahuksen huono ratkaisu kahden neliömetrin vessaan) ja opasteet saisivat olla paremmat (ja minä voisin opetella noudattamaan niitä). 

Joka tapauksessa Berliini oli mukava kokemus! Kaupunki oli ehdottoman hyväntuulinen ja ystävällinen: värejä ei säästelty ja palvelu oli hyvää. Lopullisesti en noille kaduille ehkä asettuisi, enkä asuinpaikkanakaan Saksaa ihannoi, mutta käymisen arvoinen paikka kuitenkin! 

Ja hei, kohta enää 80 päivää!