LPC-elämän aakkoset #2

On rauhallinen (viimeinkin) sunnuntaiaamu ensimmäisen lukukauden lopussa. Istun mun nurkassa ja vetelen kipulääkkeitä turvonneen kurkun avuiksi varsin toimettomana. Koulutyöt tältä lukukaudelta on tehty, arvosanat annettu ja nyt jäljellä onkin enää niistä stressaaminen (jotain, mitä en vaan osaa päästää mielestäni). Enää kaksi viikkoa jäljellä, ja sitten mä olen taas Suomessa - siitä kuitenkin lisää myöhemmin. 

Tänään ajattelin jatkaa taas LPC-elämän aakkosia, kun ne monia tuntui kiinnostavan. Tänään siis vuorossa aakkosten toinen osa, olkaas hyvä. 

L - lihaton maanantai

Jokaisessa UWC-koulussa on ruuan suhteen varmasti omat sääntönsä ja tottumuksensa. LPC:ssä kanttiini tarjoilee ruokaa kolme kertaa päivässä tarjoten kaksi lämmintä ateriaa: lounaan ja illallisen. Aamuisin kello seitsemän alkaa kylmä aamiainen ja puoli kahdeksasta eteenpäin tarjolla on myös lämmintä ruokaa (Aasiassa kun ollaan, tämä tarkoittaa yleensä nuudeleita, mutta myös pannukakkuja ja kaikenlaista mielenkiintoista). Lounas alkaa kahdeltatoista ja kestää puoli kolmeen. Illallisella voi käydä kello kuudesta puoli kahdeksaan. Sunnuntaisin ja lomapäivisin lounaan sijasta on tarjolla brunssi puoli yhdestätoista eteenpäin. Joka toinen viikko brunssilla on kokki kokkaamassa tuoretta ruokaa, joka toinen keskiviikko kanttiinissa on jäätelöä. Ja välillä ranskalaisia. 

Kanttiinin ruokavaihtoehdot on jaettu kolmeen osaan: länsimaisiin, aasialaisiin ja voileipiin. Jokaisella aterialla on siis mahdollisuus valita joko länsimainen (joka ei ole kovin länsimainen) vaihtoehto ja aasialainen (joka on kovin aasialainen) vaihtoehto. Lounaalla on myös mahdollisuus subway-tyyppisesti koota oma voileipä valittavista täytteistä. Yleensä kasvisruoka on ainoastaan kasvissyöjäksi rekisteröityneille, joten se pitää pitää mielessä.

Yksi LPC:n spesiaaleista on lihaton maanantai. Tämä tarkoittaa nimenmukaisesti (meatless monday) sitä, että maanantaisin kaikki tarjottava ruoka on kasvisruokaa. Syystä tai toisesta tämä ei ole erityisesti oppilaiden suosiossa, mutta maanantai tuo hyvää vaihtelua kanttiinin ruokaan. Tosin, kun kolme kuukautta putkeen syö joka maanantai kasvislasagnea tai makarooneja tomaattikastikkeessa, alkaa se pikkuhiljaa tulla korvista.

M - morning blocks

Lukujärjestyksen painajainen. Suomessa mun koulu alkoi aina aikaisintaan yhdeksältä. Pahimmillaan kahdeksalta. Nykyään yli puolet mun koulupäivistä alkaa puoli kahdeksalta. Painajainen. En ole koskaan ollut aamuherääjä. Nyyh. Ei siis ihme, että melkoinen osa oppilaista nukkuu pommiin kerran jos toisenkin viikossa. Mulla itselläni on peräti viisi aamutuntia lukujärjestyksessä, mikä on ihan karmeeta. Nyyh.

Tältä mun lukujärjestys siis käytännössä näyttää.

N - numero kahdeksan ja uusi lukujärjestys

Tänä vuonna LPC uudisti lukujärjestystään, sillä aiemmin seitsemänpäiväisen lukujärjestyksen tilalle sijoitettiin kahdeksanpäiväinen lukujärjestys. Kyllä, kahdeksanpäiväinen (viisipäiväiseen kouluviikkoon tottuneena kuulostaa ihmeelliseltä, eikö). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oppilas valitsee jokaiselle tunnille (A-tunti, B-tunti, C-tunti,..., G-tunti) yhden aineen ja nämä aineet kiertävät koulupäivissä. Esimerkiksi mun tunnit ovat A (matematiikka), B (englanti), C (kuvaamataito), D (ympäristötieto), E (teatteri), F (ToK) ja G (suomi). Lukujärjestys toimii niin, että päivänä 1 käydään tunneilla A, B, C, D ja E. Päivänä kaksi käydään tunneilla F, G, H (group block), A ja B. Ja niin edespäin, kunnes päästään päivään kahdeksan ja lukujärjestys kierrähtää uudestaan alusta. 

O - orientation week

Jokaisen ykkösvuotinen ensimmäinen viikko Li Po Chunissa tunnetaan nimellä orientaatioviikko. Koska ensi vuoden suunnitelmat eivät ole valmiita enkä halua paljastaa kaikkea mun tulevalle ykköselle,  jätän tarkat yksityiskohdat pois. 

Orientaatioviikko on siis koulun ja kakkosvuotisten uusille oppilaille järjestämä viikko. Tämän viikon aikana tutustutaan kouluun ja etenkin omaan vuosiluokkaan. Meidän viikkoomme kuului mm. harrastustoiminnan valintaa, leireilyä, pelaamista, Hongkongin kiertämistä, grillaamista, uimista ja kaikenlaista muuta mielenkiintoista. Näin kokemuksesta täytyy mainita, että orientaatioviikko on varmasti ensimmäisen lukuvuoden raskain viikko: kukaan ei tiedä mitään mistään, kaikki on uutta ja tekemistä riittää. Ja paljon. Joka tapauksessa tuosta viikosta kannattaa nauttia, vaikka sen jälkeen on varmasti uupunut. 

P - projektiviikko

Kuten olen jo aiemmin maininnut, LPC:ssä on mahdollisuus päästä koulun mukana ulkomaille peräti kolmesti tuon kahden vuoden aikana. Riippuen tietenkin siitä, laskeeko Manner-Kiinaa ulkomaaksi. Tässä tapauksessa minä lasken, sillä Hongkongin ja Manner-Kiinan kulttuurierot ovat nykyisin valtavat ja rajan yli siirtymiseen tarvitaan rajatarkastukset - sovitaan nyt siis, että se on "ulkomaille" matkustamista. Jes. 

Enivei, ekalla lukuvuodella kaikki ykköset lähtevät Kiinaviikolle joko Manner-Kiinaan tai jonnekin päin Hongkongia. Sen lisäksi joka vuosi on yksi projektiviikko, jolloin kaikki koulun oppilaat lähtevät jonnekin päin Aasiaa tai Hongkongia. Jokainen oppilas liittyy siis johonkin ryhmään, jonka mukana hän lähtee tekemään jotakin palvelutyötä. Tänä vuonna oppilailla oli mahdollisuus lähteä mm. Japaniin, Taiwaniin, Kambodzaan, Filippiineille tai Indonesiaan. Kuten jo aiemmin mainitsin, minä itse lähden Taipeihin, Taiwaniin projektiviikollani. Siitä lisää ensi vuoden puolella!

Q - quan cai

Kuten moni teistä on varmaan kuullutkin, IB-tutkintoon kuuluu osana CAS-toiminta (creativity, action, service). Jokainen oppilas valitsee siis tutkinnon läpi päästäkseen yhden luovan harrastuksen, yhden urheilullisen harrastuksen ja yhden palvelutoiminnan. LPC:ssä me astutaan vielä yksi askel eteenpäin, ja näin ollen toiminnallakin on eri nimi: Quan Cai eli tuttavallisemmin "QC". Jokainen oppilas valitsee yhden luovan harrastuksen, yhden urheilullisen harrastuksen, yhden kampuspalvelutoiminnan ja yhden yhteisöä palvelevan toiminnan. (Anteeksi, suomi ei oikeen suju. Nyyh.)

Tämän vuoden lukujärjestystä muutettiin myös niin, että QC-toimintaa ei ole laisinkaan maanantaisin tai keskiviikkoisin. Maanantaisin ja lisäksi muina päivinä kello yhdeksän jälkeen on siis täysin vapaa QC:sta. Sen lisäksi meillä ykkösillä on neljä pakollista harrastusta, mutta kakkosilla niitä on enää kaksi. Mun harrastukset tällä lukukaudella ovat kuoro (creativity), Latin American Dance (action), Bou Zi/koulun sanomalehti (campus service) ja Hong Kong Animal Rescue (community service). 

R - ryhmätunnit

Uuden lukujärjestyksen mukana lukujärjestykseen lisättiin H-tunti, nk. "ryhmätunti", group block. Näiden ideana oli koota yhden aineryhmän (esim. tieteet) kaikki oppilaat yhteen. Ideaalina tavoitteena oli tarjota ainerajoja ylittävää oppimista esimerkiksi ilmastonmuutoksesta/talouskasvusta/muista aiheista, joita voidaan lähestyä esimerkiksi maantieteen, historian ja taloustiedon avulla. Yksi ryhmätunneista on aiemmin mainittu GIF, global issues forum. 

Tähän asti ryhmätuntien tavoite on tosin jäänyt saavuttamatta, sillä usein näitä tunteja käytetään lähinnä kokeisiin ja auditoriossa istumiseen (taikka vapaatunteihin). Ensimmäiset kolme kuukautta uuden systeemin kanssa ovat menneet hieman sekavalla tahdilla, mutta ehkäpä ryhmätuntien koostumus selviää myös opettajille tulevien kuukausien aikana. Toivottavasti. 

S - Shatin College

Naapuriviha jyllää kaikkialla. Okei, "viha" on väärä sana, mutta you get the idea. Mä en tiedä koko tarinaa tän suhteen takana, mutta käytännössä aina jos LPC:n oppilaat käyttäytyvät jotenkin lapsellisesti/tyhmästi julkisella paikalla, aina muistetaan äänekkäästi ilmoittaa, että "joo me ollaan Shatin collegesta". Jos Shatin College osallistuu samoihin kilpailuihin tai pelataan matsia heitä vastaan, motivaatio tuntuu olevan yhtäkkiä niin paljon korkeammalla. Tosin, eihän tämä ole mitään verrattuna Suomi-Ruotsi kahakointiin, täytyy myöntää.

//Jatketaan ensi kerralla, nyt täytyy kiiruhtaa jo seuraavaan paikkaan!

Lopussa rakkaus voittaa.

28. marraskuuta vuonna 2014. Eduskunta tekee historiallisen päätöksen hyväksyen sukupuolineutraalin avioliittolain äänin 105-92. Suomessa homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista vasta 1970-luvulla. Sairauslistalta homous poistettiin 80-luvulla. Silloin tuskin kovin moni ajatteli, että muutaman vuosikymmenen kuluttua äänestettäisiin sukupuolineutraalista avioliitosta. Ensimmäisen kerran lakialoite tasa-arvoisesta avioliitosta nostettiin esille jo lähes vuosikymmen sitten, vuonna 2006. Vuonna 2009 käytäntöön tuli rekisteröity parisuhde, hieman avioliittoa vastaava siviilisääty samaa sukupuolta oleville pareille. Kauan on kuitenkin ollut selvää, että enää nykytilanteessa tämä ei ole tarpeeksi. Viidessä vuodessa on tultu sellainen matka, että avioliittolain muuttaminen on ihmisarvo-, ei mielipidekysymys. 

Tänään, viimein, voin sanoa olevani tyytyväinen kotimaahani. Voin sanoa olevani tyytyväinen päättäjiimme. Voin kuunnella päivä toisensa jälkeen debaattia aiheesta. Voin kuunnella vastalauseita, huonosti perusteltuja argumentteja ja syytöksiä. Voin kuunnella Raamatusta vedettyjä säkeitä ja "No kun ei voi"ta. 

Mutta totuus on, että lopulta rakkaus voittaa. 

Mä olin jo valmistautunut kirjoittamaan romaanin mahdollisesti kaatuvaa aloitetta puolustaakseni, mutta nyt tajusin, että hitto, mun ei tarvitse. Katsoin suoraa lähetystä salista ja kuuntelin ihmisten hypetystä. Mietin hetken, että menikö se läpi, ihan oikeasti. 

Mielipidekirjoituksen sijasta mä voin juhlia. 

Mä voin olla ylpeä kotimaastani.

Me ollaan tultu pitkä matka. Se matka ei ole ollut helppo, varsinkaan niille, joita tämä asia syvimmin koskee. Ne pariskunnat, jotka ovat vuosikymmeniä odottaneet naimisiinpääsyä. Ne, jotka ennen rikoslaista poistumista kärsivät seksuaalisuutensa vuoksi. Ne, joita yhteiskunta on syrjinyt. Ne, jotka eivät ole saaneet tunnustaa lapsiaan lapsikseen. Ne, joille ei ole annettu mahdollisuutta adoptioon. Ne, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan väittelyä heidän "luonnottomuudestaan". 

Mutta sanoi kuka mitä tahansa, niin totta se on: lopussa rakkaus voittaa.

Kun saat tietää, että pääset projektiviikolla lemppariprojektiisi:

Maaliskuussa kutsuu Taipei, kyllä kelpaa!

LPC-elämän aakkoset #1

Kun mä muutin tänne reippaat kaksi kuukautta sitten, mä oletin tietäväni kaikesta kaiken. Todellisuudessa asiat eivät mene ihan niinkuin internetin teksteissä luvataan tai mitä kuvista voisi päätellä. Jokaisessa UWC-koulussa on omat piirteensä, ja luultavasti niihin pääsee sisälle vasta kun itse kouluun astuu. Tulevan stipendiaatin ei siis kannata maalata ainakaan mitään kauhean suuruudenhullua, sillä melko varmasti käsitys koulusta on erilainen todellisuudesta. 

Joka tapauksessa, äkillisen päähänpiston (ja hetkellisen blogihiljaisuuden) seurauksena ajattelin väsätä teille LPC:n aakkoset: nämä sinun tulee tietää selvitäksesi elämästä Li Po Chunissa! Hei, tuleva ykkönen, tuleva stipendiaatti, sukulainen, tuttava tai muutenvaan lukija, pian tiedät 26 asiaa enemmän LPC-elämästä!

A - asuntolaelämää

LPC:n oppilaat on jaettu neljään eri asuntolaan, jotka sijaitsevat vierivieressä nätissä epäjärjestyksessä aivan koulurakennuksen takana. Nämä asuntolat tunnetaan nimillä Block 1, Block 2, Block 3 ja Block 4. Yhdessä "blockissa" on keskimäärin kuusikymmentä oppilasta (ja näin yksinkertaisella matikalla voitte laskea koulun suurpiirteisen oppilasmäärän) ja oppilaat asuvat neljän hengen huoneissa. Jokainen asuntola on omanlaisensa, mutta yleisesti sanottuna block on kolmikerroksinen rakennus, jonka ensimmäisessä kerroksessa on "opiskeluhuone" (aka computer room), oleskeluhuone (dayroom) ja pyykin pesuun varattu alue (laundry room). Kakkosblockissa on myös terveydenhoitajan toimisto. Asuntolan toinen kerros on yleensä "tyttöjen kerros" eli toisin sanoen kerroksessa asutetaan suuri osa asuntolan tytöistä. Kolmannessa kerroksessa puolestaan sijaitsee poikien huoneet ja muutama ylimääräinen tyttöjen huone. (Muista asuntoloista poiketen Block 1 on järjestetty siten, että alimmassa kerroksessa asustavat tytöt, toisessa kerroksessa pojat ja kolmannessa sijaitsevat loput asuntolan tilat).

Jokaisessa asuntolan kerroksessa on noin kymmenen huonetta (en jaksa laskea tarkkaa lukumäärää, joten antaa olla) ja lisäksi ainakin kaksi opettajan asuntoa. Tässä siis LPC poikkeaa monista muista kouluista: täysiaikaiset opettajat asuvat kirjaimellisesti keskuudessamme, perheineen kaikkineen. Jokaisella asuntolalla on myös yksi opettaja, joka toimii asuntolajohtajana (Head of house). Asuntolajohtaja päättää asuntolan sisäisistä asioista ja on yksi oppilaan ylimmistä auktoriteeteista. 

Kuten olen varmasti muutamaan otteeseen maininnut, itse asustelen kakkosblockissa, aivan koulurakennuksen takana. Jokaisella asuntolalla on omat piirteensä, ja kakkosblockin parhaita puolia on ehdottomasti sen sijainti (lähellä sekä ruokalaa, koulurakennusta että auditoriota/liikuntasalia). Ykkösblock on osittain maan alla, kolmannella asuntolalla on uskomattomat maisemat merelle ja nelosblock on vaan niin kaukana ettei sinne kukaan jaksa kävellä (yksi koulun käytetyimmistä vitseistä). Jokaisella asuntolalla on myös oma nimikko-olentonsa, jonka ilmeisesti oppilaat joskus taannoisina vuosina ovat päättäneet. Block 1:n asukkaat ovat feenix-lintuja, me kakkoset olemme lohikäärmeitä, kolmoset pandoja ja neloset kilpikonnia - kirjaimellisesti. Ehe ehe.

B - block meeting

Edelliseen aiheeseen liittyen, jokainen asuntola tapaa kerran viikossa ja vaihtaa kuulumisia. Tapaamisaika on torstaisin iltakahdeksalta, ja nämä tapaamiset ovat pakollisia. Itse en voi sanoa muiden asuntoloiden tottumuksista ja tavoista, mutta ainakin kakkosblockin tapaamisissa käydään läpi asuntolan tapahtumiin liittyviä asioita. Tapaamista johtaa asuntolajohtaja (meidän tapauksessamme pieni mutta pippurinen biologianopettaja Wendy) ja block representative (asuntolan edustaja). Jokaisella asuntolalla on oma edustaja koulun oppilaskunnassa. Tällä hetkellä kakkosblockia johtaa itävaltalainen Vincent, mutta ilmeisesti tulevan viikon aikana edustaja vaihtuu "vaalien" mukana. Edustaja johtaa siis keskustelua yhdessä asuntolanjohtajan kanssa. 

Edelleenkään en voi puhua muiden asuntoloiden puolesta, mutta me aloitetaan yleensä yleisillä ilmoituksilla (mitä SCC eli oppilaskunta on tehnyt viime aikoina, mitä asuntolanjohtajalla ja edustajalla on mielessä), mistä jatketaan meidän muiden huolenaiheisiin ja ilmoituksiin (näitä ovat yleensä iltainen melu, hygienia tai tulevan viikon tapahtumat). Tapaamiset päättyvät maailmanuutisiin, eli tilaisuuteen jakaa oman (tai jonkin muun) maan kuulumisia, tapahtumia ja/tai tragedioita. 

C - check-in

Sunnuntaista torstaihin oppilaiden "kotiintuloaika" on iltayhdeksältä, eli sen jälkeen asiaa kampuksen ulkopuolelle ei ole. Näinä kyseisinä päivinä oleskeluhuoneessa tapahtuu check-in, eli käytännössä jokainen oppilas käy ilmoittamassa paikallaolevalle opettajalle läsnäolostaan. Kannattaa olla ajoissa, sillä et halua olla myöhässä, kun asuntolan mahtipontisin opettaja tekee tarkistustaan. Just saying.

D - dorm checks

Paljon asuntola-asiaa, huh? Mun elämä pyörii asuntolan ympärillä seitsemän päivää viikossa, joten sanottavaa kyllä riittää. Kuten siis jo mainitsin, "kotiintuloaikojen" jälkeen ei ole asiaa ulos kampukselta. Koululla on myös muita sääntöjä, jotka liittyvät muunmuassa seksuaaliseen kanssakäymiseen ja ylimääräisten huoneessaolijoiden lähtemisaikoihin. Muunmuassa näitä sääntöjä tarkistaakseen kampuksella järjestetään dorm check muutaman kerran lukukaudessa. 

Dorm check on siis "huoneen tarkistus" (en jaksa vaivautua suomentamaan paremmin), eli opettaja astuu huoneeseesi ja tarkistaa paikallaolijat. Nämä tarkistukset tapahtuvat täysin epämääräisiin aikoihin ja yleensä koko kampuksella samaan aikaan (mun dorm checkit on olleet kahdelta ja neljältä yöllä). Kampuksen opettajat käyvät siis läpi koko kampuksen, ohjaavat väärässä paikassa harhailevat oikeaan paikkaan ja jakavat rangaistuksia koulun sääntöjen mukaisesti.

E - e-mails

Suomalaisessa lukiossakin mulle annettiin oman koulun sähköposti, mutta sinne mä en koskaan saanut mitään muuta kuin pari rehtorin välittämää mainosta. Sen sijaan UWC-kouluissa (tai ainakin LPC:ssä) koulun sähköposti kannattaa pitää mielessä vähintään viiden minuutin välein. Toisin sanoen kaikki tärkeä informaatio on sähköpostissa: tapaamiset, ilmoittautumiset, tulevat ja menneet tunnit. Jos tunti perutaan, saat sähköpostin (nimimerkillä nukuin kerran aamutunnilla lattialla puoli tuntia odottaen opettajaa vain saadakseni tietää, että tunti on peruttu). Jos tuloillaan on kiinnostava tapahtuma, saat sähköpostin. Tai vaikka kolme. Jos jokin menee hukkaan, saat sähköpostin. Jos jollakin oppilaalla on syntymäpäivä, saat sähköpostin. Jos kampuksella tai sen ulkopuolella tapahtuu ylipäänsä yhtään mitään, saat sähköpostin. 

F - family-time

Aika LPC:ssä on rajallista, joten ajankäyttöä kannattaa suunnitella etukäteen - varsinkin siinä vaiheessa, kun IB:n työmäärä iskee päälle ja koti-ikävä jyllää. Yleensä oppilailla (kuten allekirjoittaneella) iskee koti-ikävä erityisesti ensimmäisen lukukauden aikana. That's fine, se on normaalia. Vaikka koti-ikävä painaakin, elämää pitäisi kuitenkin jatkaa. Onneksi nykyaikana on helppo pitää yhteyttä toiselle puolelle maailmaa. Viestitä facebookissa, puhu videopuheluja, skypetä - mahdollisuudet ovat rajattomat. Posti Hongkongista Suomeen kulkee reippaassa viikossa, eli senkään puoleen ei ole ongelmaa. Koululla on myös oma huoneensa vierailijoille, eli mikäli oppilaan perhe ehtii kahden vuoden aikana vierailemaan koululla, siihen on mahdollisuus.

G - Global Issues Forum

Global Issues Forum eli GIF on foorumi, johon kaikki oppilaat kokoontuvat kerran joka kahdeksas koulupäivä. GIF:in ideana on tuoda esille maailmalla tapahtuvia asioita, ongelmia tai muita tilanteita. Tänä vuonna GIF on aivan uudessa asemassa, sillä se on kohotettu koulupäivään. Aiemmin se on siis ollut vapaaehtoinen, koulupäivän ulkopuolella oleva keskustelu. Tilanne ei kuitenkaan enää ole tämä, ja siitä syystä keskustelu on varmasti erilaista kuin aiemmin (eikä välttämättä hyvällä tavalla). Tähänastisissa foorumeissa on puhuttu muunmuassa Hongkongin poliittisesta tilanteesta, Kashmirin tilanteesta ja sukupuolineutraaliudesta (ja vessoista). 

H - haiku

Siinä missä kaikki tapahtuu sähköpostissa, niin toinen tärkeä paikka (valitettavasti) on opetuspalvelin Haiku. Kuten virkkeestä voi päätellä, mulla on kyseiseen sivustoon armas viha-rakkaus -suhde (joka sisältää kyllä enemmän vihaa), kuten uskoisin aika monen muunkin ajattelevan. Asialle ei kuitenkaan voi mitään, sillä palvelin on opettajien suosiossa: yleisesti kaikki koulutehtävät palautetan Haikuun, tehtävät saa Haikusta, ohjeet ovat Haikussa, kokeet ovat välillä Haikussa, ratkaisut ovat Haikussa. Ylipäänsä LPC:ssä suuri osa koulutehtävistä vaatii tietokonetta, ja Google Docs on muuten yksi yleisimmistä metodeista täällä. Ja TED-talks, geez, opettajat eivät taida muuta katsoakaan.

I - interdorming ja muut ihanat säännöt

Yksi LPC:n eniten rikotuista säännöistä tunnetaan nimellä "interdorming". Tämä tarkoittaa sitä, että sunnuntaista torstaihin oppilaalla ei ole asiaa muiden oppilaiden huoneisiin yhdentoista jälkeen. Viikonloppuisin sama sääntö pätee keskiyöstä eteenpäin aina seuraavaan aamuun. Tietyt säännöt koulussa ovat hyvin tarkkoja, ja niitä kannattaa (yleensä) noudattaa huolella. Alkoholia kampuksella ei sallita, tupakointi ei ole sallittu ja huumeista mun ei varmaan tarvitse edes puhua (muuta kuin että se on kotiinlähtö jos asiaan kapsahtaa). Seksuaalinen kanssakäyminen kampuksella on kielletty: ja teon ei tarvitse olla edes varsinaisesti seksuaalinen. Pahimmassa tapauksessa samalla sängyllä makaaminen tai jopa istuminen voidaan tulkita seksuaaliseksi kanssakäymiseksi - ja seuraukset ovat vakavat. 

Yleisesti LPC:ssä jaellaan kahdenlaisia rangaistuksia. Kevyempi niistä on gating, joka rajoittaa oppilaan mahdollisuuksia mennä ulos kampukselta ja saada erityisoikeuksia. Vakavassa tilanteessa oppilaan tiedostoihin napsahtaa varoitus (strike). Kahdesta tai kolmesta varoituksesta, joskus jopa yhdestä (riippuen tekojen vakavuudesta), seuraa erotus ja kotiinlähtö. Säännöt kannattaa siis pitää mielessä!

J - juhlat

Ei ole varmasti ihme, että teini-ikäisten täyttämässä koulussa juhliminen on yleistä ja sosiaalisesti aika suosittua. Kampuksen sisäpuolella on olemassa "kanttiinibileet", ruokalassa muutaman kerran vuodessa järjestettävät (valvotut) disco-tyyppiset tanssisessiot. Itse en niissä ole koskaan viihtynyt, mutta paikalla on ruokaa ja kokista (</333) joten mitäpä minä tästä valittamaan. Sen lisäksi "biletystä" tapahtuu kampuksen ulkopuolella, ken siihen vain halukas on.

K - kulttuuri-illat

Koko koulun populaatio on jaettu seitsemään eri kulttuurilliseen ryhmään: MESCA (Lähi-Itä, Keski- ja Etelä-Aasia), APEC (Itä-Aasia, Kaakkois-Aasia, Oseania), CCE (Kiina), NACE (Pohjois-Amerikka), ACE (Afrikka), ECE (Eurooppa) ja LACE (Etelä-Amerikka). Jokainen kulttuuriryhmä järjestää kerran kahdessa vuodessa (poikkeuksena CCE, joka järjestetään joka vuosi) kulttuuri-illan ja sitä edeltävän kulttuuriviikon. Viikon aikana ryhmä järjestää erilaisia kulttuuriryhmälle tyypillisiä tapahtumia ja viikko huipentuu lauantai-iltaiseen kulttuurien iltaan ja esitykseen. Mun täälläolon aikana olen nähnyt vuoden aloittavan ICE:n (maailmanlaajuinen kulttuurien ilta) sekä MESCAn (ahhhhh sitä ruokaa <3). Kulttuuri-illat ovat varmasti LPC:n parasta antia kulttuurillisesti ajatellen, joten ehdottomasti kannattaa olla paikalla! Hieman kyllä hirvittää, sillä ensi vuonna, vuoden kiireisimpään aikaan edessä on oma kulttuuri-ilta...

Mutta hei, nyt on ehditty jo kirjaimeen K! Ensi kerralla jatketaan, ettei listasta tule ihan liian pitkää, haha. 

CHINA WEEK

Kuten edellisessä tekstissä mainitsin, LPC järjestää joka vuosi ensimmäisen vuoden opiskelijoille Kiina-viikon, jonka aikana oppilaat lähtevät ympäri Kiinaa ja Hongkongia erilaisiin projektitöihin viikoksi. Nyt kun koulutyöt alkavat viimein kasautua päälle, viikon tauko koulusta tuli loistavaan aikaan. Kiina-viikon projekteja on erilaisia; on sukeltamista, vaeltamista, opettamista, palvelemista, turistimatkailua ja soutamista. Viikon tarkoituksena on oppia lisää Kiinan kulttuurista, kehittyä ihmisenä ja tutustua enemmän ryhmässä oleviin ihmisiin. LPC:ssä on usein surullista huomata, että paikalliset oppilaat ja kansainväliset oppilaat liikkuvat lähes poikkeuksetta eri porukoissa, joten Kiina-viikon aikana näitä eroja pyritään tasoittamaan. Todellisuudessa tän viikon aikana kuitenkin lähenin enemmänkin kansainvälisten oppilaiden kanssa. Just saying.

Mä itse päädyin viikoksi eteläiseen manner-Kiinaan, Guangdongin provinssiin syrjäiseen kaupunkiin nimeltä Liannan. Tää kyseinen projekti on koulun keskuudessa arvostettu: sama opettaja on vetänyt retkeä jo 16 vuotta, joten laatu on taattua. Tästä johtuen viikon valmisteleminenkin vei aikaa runsaasti: ensimmäinen tapaaminen meidän ryhmällä oli yli kuukausi ennen matkaan lähtöä. Jos totta puhutaan, niin valmisteleminen osaa ajoittain olla syvältä. Kun istut oleskeluhuoneessa lomapäivänä suunnittelemassa oppituntia, kun kuulet projektinvetäjältä kriittisen palautteen raskaasta työstäsi, kun raahaudut helteisenä sunnuntaina hallille treenaamaan tanssimista - silloin Kiina-viikko ei kovin innosta. Osittain juuri tämän takia mun odotukset eivät olleet korkealla viikon alkaessa. En tuntenut ryhmästäni juuri ketään, en ollut koskaan edes hengannut ryhmäläisteni kanssa. Ja silti, viikko sen jälkeen, kun 30 nuorta pakkautui bussiin varhain lauantaiaamuna, olo on parempi kuin viikkoihin.

Hongkongista manner-Kiinaan matkustaminen on verrattain helppoa, kunhan viisumiasiat ovat kunnossa. Kaupungin yleisellä metrolla pääsee pitkälti aina rajalle saakka. Metroasemalta pääsee suoraan rajatarkastusten kautta manner-Kiinaan verrattain nopeasti, ja liikkuminen on sulavaa. Kiinan puolella kulkijaa odottaa Shenzenin suurkaupunki, joka tarjoaa monipuolisia vaihtoehtoja maahantulijalle. Heti raja-aseman jälkeen ero Hongkongin ja manner-Kiinan välillä kuitenkin korostuu; siinä missä vain hetkeä aiemmin näit ikkunasta pilvenpiirtäjiä ja nykyaikaisia rakennuksia, Kiinan puolella katselet puolta matalampia vanhoja rakennuksia ja joka paikassa haisee karmealle. Ja ne vessat, ja ne vessat. Jotain, mitä ei tosiaan tule ikävä. 

Raja-asemalta hyppäsimme suoraan bussiin, josta muodostui viikon aikana kuin retken kolmas hotelli. Noin 400 kilometriä, muutamaa pakkausta Oreoita ja vilkasta keskustelua myöhemmin bussi vyöryi viimein Liannanin kuoppaisilla teillä. 200 000 asukkaansa kera Liannan on Kiinan mittakaavassa hyvin pieni kaupunki, joka sijaitsee syrjäisellä seudulla keskellä kaunista vuoristoaluetta. Kun samaista projektia vedettiin vuonna 1998, matka taittui kahdessatoista tunnissa - ja silloinkin yleensä tien vieressä rikkinäisen bussin vieressä istuen. Nykyään matka raja-asemalta Liannaniin vie noin seitsemän tuntia, sillä vuorten rinteillä kulkevat sillat ja läpikulkutunnelit lyhentävät matkaa huomattavasti. 

Liannaniin matkasimme tutustumaan paikalliseen Yao-kulttuuriin. Yao-kansat ovat yksi Kiinan vähemmistöistä: heitä tapaa ympäri maailmaa aina Amerikassa saakka. Yleisimmin heitä kuitenkin kohtaa Kaakkois-Aasiassa: Kiinassa, Thaimaassa ja Vietnamissa. Kiinassa heitä on noin kaksi ja puoli miljoonaa, eli noin puolen Suomen verran. Viikon aikana opimme tuntemaan paikallista kulttuuria erilaisin tavoin: kävimme paikallisessa lukiossa opettelemassa kulttuurille ominaista long-drum tanssia (rumpuja, jee), lauloimme paikallisella kielellä, vierailimme tuhat vuotta vanhassa Yao-kylässä ja seurasimme perinteisiä Yao-menoja. Viikon päätteeksi ostimme koululle omat Yao-rummut, joiden raahaaminen rajalta takaisin koululle oli muuten tuskallista.

Kulttuuriin tutustumisen lisäksi työskentelimme kolmen eri koulun kanssa, opetimme lapsia ja puhuimme englantia paikallisten kanssa. Vierailimme eri tasoisissa kouluissa aina päiväkodin neljävuotiaista lukiolaisiin saakka. Päiväkoti oli pieni, kolmekerroksinen rakennus vuorilla. Lapset olivat pieniä ja äärettömän suloisia: en ole koskaan nähnyt kenenkään ihastuvan ilmapalloihin niin oaljon. Suuri osa lapsista puhui ainoastaan omaa Yao-kieltään, joten kommunikoiminen heidän kanssaan ei ollut järin helppoa.

Aamuisin matkasimme vuoristoon, syrjäiseen alakouluun. Koulu on pieni ja vanha; rakennukset murenevat käsiin ja kaikki paikat ovat likaisia. Koulupukuna on punainen huivi, ja lapset juoksevat pihalla paljain jaloin. Heillä on rankat taustat ja paljon käyttäytymisongelmia. Joka aamu kiipesimme viidennen luokan opetustiloihin opettamaan englantia. Puhuimme maailmasta, eläimistä ja tunteista. Askartelimme rannekoruja, muovailimme eläimiä ja lauloimme lauluja. Me opetimme heille yksinkertaista englantia, mutta he opettivat meille, millaista elämä voi olla. He opettivat meille, että onnellisuus ei liity mitenkään varallisuuteen.

Iltapäivisin opetimme kaupungin alakoulussa, jossa kaikki oli puunattua ja nykyaikaista. Jokaisen luokan seinällä oli suuri Kiinan lippu, ja opettajat pukeutuivat huolellisesti ja kauniisti. Tämä alakoulu on Kiinan hallituksen suosiossa: rahasta ei ole pulaa, ja julkisivu on kunnossa. Lapset tulevat hyvistä perheistä ja tulevaisuudessa heitä odottaa yliopisto ja liikemiehen ura - tai niin he ainakin kuvittelevat. Jos totta puhutaan, niin tämä iltapäivien alakoulu oli mun silmään vain silmänlumetta, feikki. On totta, että nämä lapset varmasti elävät normaalia elämää, mutta tässä koulussa jokin tuntui puuttuvan. Tämä koulu ei ollut aito, me emme oikeasti opettaneet siellä. Ne lapset eivät oikeasti oppineet meiltä mitään: me vain puhuimme heille englantia ja he kuuntelivat, koska opettaja niin käski. Koska hallitus niin käski.

Iltaisin vierailimme paikallisessa lukiossa tapaamassa nuoria ja opettelemassa heidän kulttuuriaan. Kyseinen lukio on valtava sisäoppilaitos, jossa asuu satoja teini-ikäisiä nuoria. He käyvät koulua seitsemän päivää viikossa aina aamun varhaisista tunneista iltakymmeneen saakka. Huoneissaan heillä on neljä sänkyä, joissa ei ole edes kunnon patjaa. Koulun alue on valtava, opettajia tulee kunnioittaa ja ainut vapaapäivä alkaa sunnuntaina iltapäivällä. Ja silti nämä nuoret ovat ihan tavallisia nuoria (sen todisti lyhyt pullonpyöritys -sessio). Ja silti nämä nuoret sanovat olevansa onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. 7 päivää viikossa - ja vain muutama prosentti heistä pääsee yliopistoon. Loput heistä jatkavat elämäänsä tehtaassa. Vuosien panostus valuu hukkaan, koska heillä ei ole mahdollisuuksia muuhun. Ja silti he ovat onnellisia.

Englantia hauskasti murtava opettaja (cripsy chicken buns), ABD liittyy kaikkeen (adaptability, balance, determination), kenguruista en halua edes kuulla puhuttavan tämän viikon jälkeen, muutama tunti kung fua (everybody was kung fu fightinggggg), muovailuvahaa, valtavan kirjaston läpi juoksemista Wi-Fin toivossa, Facebookissa jököttämistä aina toimivan Wi-Fin löydyttyä (hähää Kiinan hallitus), tanssimista, yön pimeiden tuntien keskusteluja, bussissa istumista ja oreoita, paljon oreoita.

Ilmansaasteissa kylpevä Kiinan maaseutu. Ulkona on välillä hankala hengittää, ja bensa-asemilla keuhkot tukkeutuvat puhtaan ilman puutteesta. Vessat ovat karmeassa kunnossa ja hygienia on olematonta. Ikivanhassa kylässä kolme lasta kantaa valtavaa keppiä ja yrittävät tökkiä hedelmiä alas puusta. Vanha nainen kävelee tomerasti heidän luokseen ja huitaisee hedelmät alas puusta yhdellä iskulla. Hän on tehnyt tätä jo vuosikymmenien ajan. Tien reunalla ryppyinen vanha nainen toivottaa turvallista matkaa. Hän myy elannokseen pähkinöitä, mutta ne eivät tahdo mennä kaupaksi. Turisteja ei ole tarpeeksi, ja valtiolta ei heru apua. Kulttuurivallankumouksen aikana kylästä tuhottiin tärkeitä muistoja. Kaikki on poissa. Nuoremmat sukupolvet ovat lähteneet kaupunkeihin töihin - jäljellä ovat enää lapset ja vanhukset. Ja silti nämä ihmiset hymyilevät, heidän silmänsä säteilevät ilosta ja onnellisuudesta. Tämän viikon aikana ajauduin miettimään asioita ja oikeuksia, jotka minä otan itsestäänselvyyksinä. Tutustuin mahtaviin ihmisiin, vietin tunteja ihan vain jutellen - nautin. Kun kakkosvuotiseni sanoivat, että China week oli heille yksi ensimmäisen vuoden kohokohta, en uskonut.

Nyt uskon.