I may stutter when I speak / but you don't need to call me freak

Mun pitäis oikeasti pakata kesätapaamista varten, mutta arvatkaa vain mitä teen. Aivan, istun tietokoneen ääressä ja inspiroidun facebook-kirjoituksista. Hupsista. 

Ennakkoluulot ovat ihmeellinen asia. On helppoa tuomita toinen ihminen, kun tietää vain pieniä yksityiskohtia hänestä. Kansallisuus, ihonväri, seksuaalisuus, uskonto ja ammatti ovat vain muutama syy ennakkoluulojen sinnikkäälle noudattamiselle. On surullisen huvittavaa huomata, miten kaksinaismoraali vaikuttaa myös suomalaisten ihmisten pääkopassa - kyllähän sitä Thaimaan lomat houkuttaa kun Suomen talvi ei enää innosta, mutta samalla metsässä pyörivät thaimaalaiset marjanpoimijat ovat vähintäänkin suurin synti maan päällä. 

Ennakkoluuloja on aina ollut ja tulee aina olemaan, sitä ei voi kieltää. Minullakin on ennakkoluuloja, sitäkään en voi kieltää. Ennakkoluuloja on kaikilla, mutta se ei tarkoita, että ne saisivat rajoittaa kenenkään elämää tai vahingoittaa ketään. On surullista kuunnella selittelyä, joka noudattaa kaavaa "se on niin halveksittava ihminen koska se tulee maasta x" tai "hyi kun se on homo niin en voi olla samassa tilassa sen kanssa". "Semmoiset tsing-tsong ihmiset sietäis tappaa kaikki". Kuinka vakavia syytöksiä ja uhkauksia ihminen saa esittää, ennen kuin huomataan, miten väärin se on? Kuinka pahoin ihmisen saa tuomita, jos häntä ei edes tunne?

Otetaan herkulliseksi ja melko ajankohtaiseksi esimerkiksi thaimaalaiset marjanpoimijat. Ainakin meidän alueelle tulevat poimijat ovat aina ahkeria työntekijöitä, jotka viettävät metsässä tuntikausia aamuhämärästä iltamyöhään ja palaavat tiloihinsa vain nukkumaan. Eiväthän ne tilatkaan mitenkään kummoiset ole, mutta toisaalta harvemmin kukaan valittaakaan. Vain harva laistaa töistä - onhan tänne tultu työskentelemään, ei laiskottelemaan. En ole koskaan törmännyt mihinkään loukkaavaan heidän käytöksessään - päinvastoin, he hymyilevät iloisesti kaupassa ja tervehtivät pirteästi, vaikka ihmiset tuijottavat vihaisesti ja kuiskuttelevat selän takana. 

Tämä kaikki vain, koska he sattuvat olemaan ulkomaalaisia, ja koska heidän työnsä on kerätä marjoja. Koska he keräsivät hillat naapurin mummon marjapaikalta ja Erkin marjamättäälle ei jäänyt mustikan mustikkaa. Jos se marjoista on kiinni, niin marjojahan on metsä pullollaan! Ihminen kerää metsän marjoista vain muutamia prosentteja, eli ei kuin vain etsimään uutta paikkaa. On olemassa sellainen oikeus kuin jokamiehenoikeus. Se pätee myös thaimaalaisiin.

Näihin perusteluihin vastaus on usein luokkaa "no mutta ne vinosilmät käy ihmisten pihoilla ja tunkevat nenänsä joka paikkaan". On totta, että kulttuurierot näkyvät ja yhteisen kielen löytäminen on vaikeaa, mutta peruskohteliaisuus olisi hyvä muistaa. Kaikki tekevät elämässään väärin: minä, sinä, naapurin Erkki ja joka hemmetin ihminen. Kaikki tekevät joskus virheitä: niin myös poimijat. Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä mennä puhumaan: pyytää lähtemään pihalta. Kieltä ei löydy, mutta yleensä heillä on kyllä puhelin, jolla soittaa tulkilleen. Ei ole mitään tarvetta ryhtyä uhkaavaksi tai väkivaltaiseksi. Olen kuullut kerran jos toisenkin poimijoista, jotka eivät uskalla enää mennä tiettyihin paikkoihin, koska heidät on häädetty hyvin uhkaavasti pois. 

Välillä tuntuu, että tuon kaiken vihan takana ei ole edes heidän ammattinsa, vaan yksinkertaisesti se, että he tulevat muualta. Se, että he tulevat Aasiasta melko köyhästä maasta: se, että heillä ei ole paljon rahaa ja he joutuvat tulemaan toiselle puolelle maailmaa tienaamaan. Siltikään he eivät aina pääse edes voitolle kustannusten takia, mutta ei se suomalaisia kiinnosta. Kun nehän kerää meidän marjat. Nyyh. Säälimättä niitä marjoja sitten kuitenkin ostetaan erilaisina tuotteina, mutta siitäkään suomalaiset eivät välitä. Iloisesti suomalaiset käyvät talvella Thaimaan lomalla ja lekottelevat auringossa ja kehuvat paikkaa, mutta siitäkään suomalaiset eivät välitä. 

Toisaalta yleinen tuomitseminen kohdistuu myös moniin muihin ammattikuntiin. Onko olemassa ammattia, jota saisi parjata enemmän kuin poliiseja tai opettajia? Mun vanhemmat on molemmat opettajia, jotka opettavat samassa koulussa, kuin missä minä olen viime vuodet opiskellut. Vuosien aikana on tullut mietittyä, joutuukohan kukaan kuulemaan vanhemmistaan enemmän pahaa kuin opettajan lapsi. Onko kukaan muu joutunut kuulemaan vuosien ajan spekulointia ja vihapuhetta omista vanhemmistaan, vain heidän ammattinsa takia? Onko kukaan muu joutunut kuulemaan vuosien ajan pilanimiä ja vitsejä omista vanhemmistaan? Varmasti on, mutta kyllä se on silti hemmetin epäoikeudenmukaista. Tiedättekö, kuinka paljon se sattuu? Nimenomaan. Ja minä en edes ole sen pilan kohde. Yleensä. 

Mä olen jo kauan kuvitellut, että ennakkoluuloilla painostaminen on ollut katoava "tauti", joka lähtisi nuorison siirtyessä hallitsemaan maata. Ei se mene niinkään: usein nuoriso on nimenomaan sitä eniten tuomitsevaa sakkia. Homous tuomitaan, ihonväri tuomitaan, kansalaisuus tuomitaan, uskonto tuomitaan, ulkonäkö tuomitaan, kaikki tuomitaan. Mitä sitä oikeastaan edes saa olla, että ei tuomittaisi? Pitää olla suomalainen, hetero, kristitty tai ehkä sittenkin ateisti, täytyy näyttää hyvältä mutta ei liian hyvältä ja todennäköisesti harrastaa metsästystä ja harjoittaa jotain hyvin ronskia ammattia. Ei, mutta sittenkin tuomitaan. Miksei ihminen saa vain olla sellainen kuin on? 

Ja miten kauan ennakkoluuloilla ja tuomitsemalla saa polkea ihmisoikeuksia? Kuinka kauan ihmisten täytyy kuolla uskontonsa tai seksuaalisuutensa tähden, kuinka kauan rakastuneet pari joutuvat odottamaan lupaa mennä naimisiin, kuinka paljon täytyy sattua ennen kuin kukaan huomaa? On naurettavaa, että tällaista täytyy edes kysyä. On naurettavaa, että johonkin tällaiseen voi edes vasta-argumentoida. 

"No mutta kun..." Niin, nimenomaan. 

No mutta kun se on homo. 

No mutta kun se on tummaihoinen. 

No mutta kun sen isä istuu vankilassa.

No mutta kun se on köyhä. 

No mutta kun se kävelee hassusti. 

No mutta kun se on lihava. 

Mitä sitten? Mitä tapahtui mantralle "olet kaunis sellaisena kuin olet" ja "kiusaaminen on väärin"? Miksi ihmiset, jotka haluavat lopettaa kiusaamisen, opettavat lapsilleen miten väärin on tykätä samasta sukupuolesta? Ei ketään pitäisi tuomita seksuaalisuutensa tähden, ei se ole asia, josta voisi päättää. Se on asia joka on. Se on osa ihmistä: tykkäsit sitten pojista tai tytöistä tai et kummastakaan - se on täysin ihmisen oma asia. Ei ketään pitäisi tuomita ihonvärinsä tähden - mikä siinä ylipäänsä on, että sellainen asia kuin väri voi tehdä toisesta jotenkin alempiarvoisen? Pitäisikö mun muuttua vihreäksi ja sanoa, että olen nyt parempi kun olen tämänvärinen. Samaa logiikkaa tuo näyttää olevan. Huoh. 

Ei ketään pitäisi tuomita vanhempiensa tähden. Ei ketään pitäisi tuomita yhteiskunnallisen asemansa tai taloudellisen tilanteensa tähden. Ei ketään pitäisi tuomita sairautensa tai vammansa tähden - me emme ole täydellisiä, meillä kaikilla on arpemme ja ongelmamme. Ei ketään pitäisi tuomita painonsa tai ulkonäkönsä tähden. 

Toisaalta en halua myöskään tuomita tuomitsemisesta, enkä haluakaan osoittaa tätä tekstiä erityisesti kenellekään. Tämä ei ole yleistystä, tämä on vain teksti, jonka pitää herättää ajatuksia. Meillä kaikilla on ennakkoluuloja, mutta on oma päätös, kuinka paljon niiden antaa vaikuttaa. 

Mikä minä olen tuomitsemaan ketään? Mitä ylipäänsä kukaan on tuomitsemaan ketään?

Ei tuomitseminen ole meidän tehtävämme. 

Minä olen sellainen kuin olen, sinä olet sellainen kuin olet ja naapuri on sellainen kuin on. Niin kauan kun kukaan ei vahingoita toista, kaikki on hyvin. 

Vai onko?