"Kiitos kokoomus. Ei hyvin mennyt. Ja turha täällä kokoomuslaisten on muille nillittää, kun oma konservatiivisiipi vie puoluetta 100-0. Tai 3-1", ympäristöministeri (vihr.) Ville Niinistö totesi aamuisen äänestyksen jälkeen. Sukupuolineutraali avioliittolaki hylättiin eduskunnan lakivaliokunnassa äänin 10-6. Taustalle mahtuu poissaoloja, varajäseniä ja draamaa. Asiasta päätetään vielä erikseen eduskunnassa tulevana syksynä - mutta ei liene kenellekään yllätys, miten tämä päättyi. Taas.
Eletään vuotta 2014 ja ihmisoikeuksien polkeminen on edelleen sallittua. Käsittämättömän surullista, että yleinen mielipide tuntuu edelleen olevan luokkaa "näin on aina oltu ja aina tullaan olemaankin", "oi pyhä naisen ja miehen välinen avioliitto" ja "hyi homoja". Mukaan vedetään niin uskonto, politiikka kuin henkilökohtaiset mielipiteetkin. Ehkä huvittavin päivän perustelu kuului James Hirvisaarelta (muutos2011): "Perusteeni kielteiselle kannalleni on se, että vakiintuneita käsitteitä ei pidä muuttaa." Toisin sanoen asiat eivät saa muuttua, annetaan kaiken olla niin kuin on? Kuka siitä hyötyy, eikö tuo ole vain pelkäämisen merkki? Ylipäänsä "vakiintuneita käsitteitä ei pidä muuttaa" kuulostaa jo ensikuulemalta tosi tyhmältä. Miksei saisi muuttaa? Miksi kehitys pitäisi tyrmätä, keneltä se on pois jos Mikko ja Martti menevät naimisiin?
On äärettömän raivostuttavaa (mutta samalla hyvin huvittavaa), että samat perustelut pyörivät ympyrää - ovat pyörineet siitä hetkestä kun homoavioliitto on joskus ensimmäisen kerran muutamia vuosia sitten mainittu. "Kun raamattu...", "kun lapsella on oikeus isään ja äitiin", "mutta kun aina on ollut näin", "kun niitä homoja tulee joka tuutista muutenkin", "no mutta kun". Uskonnolla ei edes pitäisi olla vaikutusta avioliittoon: kysymys kun ei ole kirkkohäistä. Kysymys on nimenomaan oikeudesta mennä naimisiin - ja se kun ei ole enää mitenkään kirkkoon saatika uskontoon liittyvä asia. Yhä useammat parit menevät naimisiin maistraateissa, yhä useammat ihmiset eroavat kirkosta - ja elämä jatkuu. Kirkko saa minun puolestani sanoa että heitä ei kiinnosta alkaa kehitykseen, that's totally fine. Kyse on nyt isommasta asiasta kuin avioliiton "pyhyydestä" - nyt on kyse ihmisoikeuksista.
"Lapsella on oikeus isään ja äitiin", sanotaan. Miksei sanota, että lapsella on oikeus rakastavaan kotiin tai hyviin vanhempiin? Miten selitetään yksinhuoltajat? Pitäisikö sanoa, että hyi että, tuolla lapsella ei ole isää ja äitiä - otetaan äkkiä lapsi pois tuolta. Mitähän koulussakin ajattelevat, kun tuolla ei ole isää ja äitiä. On olemassa paljon heteroavioliittojen aiheuttamia rikkinäisiä perheitä: lapsia pahoinpidellään, laiminlyödään, kohdellaan kaltoin. Silti kukaan ei ole ottamassa kokonaiselta seksuaaliryhmältä oikeuksia vanhemmuuteen. Miksi? Koska kaikki tiedostavat, että se on kiinni ihmisestä, ei heidän seksuaalisuudestaan. Samalla tavalla ei voida evätä seksuaalivähemmistöiltä adoptio-oikeutta - eikö ole vain hyvä asia, että lapsi voi saada rakastavan kodin? Adoptioprosessi on kuitenkin niin pitkä ja raskas, että sitä yrittävät yleensä vain oikeasti vanhemmiksi haluavat. Ja mitä sitten, vaikka heidän lapsiaan "saatetaan kiusata"? Ei se ole mikään perustelu, ei ollenkaan. Mikseivät vanhemmat opettele itse suvaitsevuutta ja lakkaa opettamasta, että homous on väärin? Kiusaamisen aiheita voidaan keksiä kyllä kaikkialta aina silmälaseista ylipainoon tai vääränvärisiin kenkiin saakka: ei kiusaaminen ole mikään syy ihmisoikeuksien polkemiselle. Ylipäänsä tuollaisella perustelulla puhuu kaikkia hyväksyttäviä arvoja vastaan: tuolla lauseella hyväksyy kiusaamisen, vaikka sitä ei varsinaisesti tarkoittaisikaan. Ei kiusaamista saa eikä voi hyväksyä.
Välillä vaikuttaa siltä, että ihmisistä on vaikea hyväksyä sitä, että seksuaalivähemmistöt ovat niin suuri ryhmä, että he näkyvät ja kuuluvat kuten normaalien kansalaisten kuuluukin. On tiedostettu fakta, että seksuaalivähemmistöt ja sukupuolineutraali avioliitto ovat asioita, joita media tykkää pureskella. Toisaalta, mikseivät seksuaalivähemmistöt saisi näkyä mediassa? Ei niitä juttuja tarvitse lukea, ei niitä juttuja tarvitse edes vilkaista jos ei huvita. Se, että homoparit menisivät naimisiin, ei tarkoita sitä, että "homous leviäisi joka nurkkaan" tai Matti ja Mervi eivät saisi enää mennä naimisiin. Se tarkoittaisi sitä ja nimenomaan sitä, että homoparit menisivät naimisiin. Ainiin, ja pari lasta saisi rakastavan kodin. Piste. Ei sen enempää.
Tällaisesta asiasta ei edes pitäisi väitellä. Vaikutamme pikkulapsilta, jotka riitelevät itsestäänselvästä asiasta. Muut Pohjoismaat seuraavat vierestä ja huokailevat tuskaisina: miten tuo pikkuveli ei voi vieläkään tajuta? Kuinka kauan Suomi aikoo jäädä taakse menneisyyteen, kivikautisiin kuvitelmiinsa? Miten on mahdollista, että kaikki muut Pohjoismaat ovat hyväksyneet tasa-arvoisen avioliiton jo vuosikausia sitten? Emmekö me ole hyvinvointivaltio, tasa-arvoisuuden keskus, paikka, jossa kaikkien pitäisi viihtyä?
Puolueohjelmien "tasa-arvoinen Suomi" näytti tänään taas todelliset kasvonsa. Kolme neljästä kokoomuslaisesta äänesti lakialoitetta vastaan. Demarit iloitsivat siitä, että kukaan heistä ei äänestänyt aloitetta vastaan - ai niin, mutta eihän paikalla ollutkaan kuin puolet heistä. Koska demareilla ei ollut paikalla varajäsentä, äänestykseen valittiin varamieheksi keskustalainen julkivastustaja. Tunnetusti avioliittolakia puoltava perussuomalainen jäi äänestyksestä pois - ja varamiehenä nähtiin lakialoitetta vastustanut persu. Jos tilanne olisi ollut toinen ja kaikki olisivat olleet normaalisti paikalla, molemmat demarit ja perussuomalainen äänestäneet puolesta - silloin se olisi mennyt läpi. Mutta ei mennyt, joten turha jossitella. 10-6. Häpeällistä. Surullista. Ei yllättävää, mutta surullista.
Jos tämän tekstin sattuu lukemaan joku lakialoitetta vastustava, kerro hyvä ihminen miksi ihmeessä vastustat. Haluan ihan rehellisesti tietää. Haluan keskustella aiheesta, ihan oikeesti. Olen kuullut tänään useammankin kerran kommentin "en kiellä rakkautta, mutta...". Miten niin ei kiellä rakkautta? Jos ei kerran kiellä rakkautta, miten ihmeessä voi ottaa kokonaiselta ihmisryhmältä oikeuden sellaiseen perusasiaan kuin avioliittoon?
"Kansalaisaloitteessa oli 166 851 allekirjoitusta. Avioliittolain muuttamista kannatti tutkimuksessa 65% suomalaisista. Aloitteen käsittelyn hylkäsi tänään lakivaliokunnassa 10 ihmistä", kirjoitti Helsinki Pride tänään facebook-sivuilleen. 166 851. Se on iso luku. 65%. Sekin on iso luku. 10 ihmistä puolestaan on naurettavan pieni luku - nämä kymmenen ihmistäkö nyt sitten ratkaisivat kokonaisen ihmisryhmän kohtalon? Okei, eihän tämä tässä vielä ollut - syksyllä uudestaan. Epäilykseni minulla on, mutta toiveita saa aina esittää. Jos asia ei mene läpi tänä vuonna, se menee seuraavana - tai sitä seuraavana, tai sitä seuraavana. Jonakin päivänä lakialoite menee lopulta läpi. Sitten eivät auta enää jossittelut ja pelonsekaiset nomuttakunit.
Muutamien vuosien kuluttua, ehkä sadan vuoden kuluttua tai aikaisemmin tämä tilanne tulee näyttämään yhtä oudolta kuin meille apartheid-politiikka. Ihmiset tulevat miettimään, miten ihmeessä tällainen on ollut mahdollista. Sitä minäkin mietin. Häpeällistä.
C'moon, siis lähes yhdeksänkymppisen naisen hallitsemassa valtiossa homoavioliitot ovat okei. Samoin ne ovat Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa. Ainiin, ja myös Espanjassa, Etelä-Afrikassa, Portugalissa, Argentiinassa, Ranskassa, Brasiliassa ja osassa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Mutta Suomessa ei.
What's your excuse, Finland?
p r e a c h ! Upee teksti ja tosi hyvät mielipiteet ja perustelut.. ei voi muutaku yhtyy jokaikiseen sanaan.. !! Surullista tää kuitenkin on ..
VastaaPoistaKiitos Sara! Ja surullista tää tosiaan on, mutta ei voi mitään, kyllä tämä vielä läpi menee! Ihmisoikeudet kuitenkin tulevat lopulta toteutumaan, ennemmin tai myöhemmin. Se onkin sitten meidän päättäjistä (ja Suomen kansasta, tulevista vaaleista ym) kiinni, kuinka monta vuotta Suomi aikoo hyväksyä ihmisoikeuksien polkemista. Toivottavasti ei enää yhtään.
PoistaTää teksti kiteytti kaiken, siis aivan kaiken mitä mun päässä on tänään liikkunut. Olin ruokatunnilla kun avasin facebookin ja ekana seinälle nousi kuusi jaettua lehtiartikkelia aiheesta; ei mennyt läpi. Mä kirjaimellisesti olin niin raivona koko loppupäivän, etten edes jaksanut osallistua keskusteluun kun aihe nousi esille. Mä olin, ja olen vieläkin, täysin sanaton. Mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää mitä se kenenkään persettä kutittaa, meneekö kaksi miestä tai kaksi naista keskenään naimisiin. Ja adpotoiko ne vaikka kymmenen lasta. Tai tehköön elämällään mitä huvittaa. Mä en ylinpäätään ymmärrä miten ja miksi tällä vuosituhannella, hyvinvointivaltiossa, voidaan erotella ihmiset seksuaalisen suuntautumisen perusteella, sen perusteella kehen on sattunut rakastumaan. Ja nimenomaan noi kaikki "aukottomat" perustelut näille vastustajien mielipiteille... "Lapsia kiusataan" - joo, ei vaadi paljoa tajuta, että nämä kiusaajat on juurikin näiden homo-vastaisien, ahdasmielisten junttien lapsia. Ei kai ne lapset opi hyväksymään erilaisuutta, jos pienestä asti on hakattu raamatulla päähän ja kerrottu, että vain tämä ja tämä on oikein, kaikki muu väärin. Jos nyt itse, 90-luvun lapsena, jolle homoseksuaalisuus on aina ollut neutraali asia, mietin vaikka että vasta 80-luvulla homous poistui sairausluokituksesta, tuntuu se ihan absurdilta ajatukselta. Järjettömältä. Mietin miten niin on edes voinut olla. Se mitä vain toivon, on että nyt tällä vuosikymmenellä syntyneet lapset miettivät kahdenkymmenen vuoden päästä, että miten ihmeessä sukupuolineutraalia avioliittoa ei ollut ennen 2010-lukua.
VastaaPoistaAnteeksi tuli aika romaani, mutta hitto teki hyvää päästä vuodattamaan nää patoutuneet tunteet!:-D
Haha, hyvä että pääsit purkamaan! Mulla lähti aamu muutenkin käyntiin niin karmeasti lääkärikäynnillä, että tää uutinen päälle ei tosiaan valaissut päivää ollenkaan. Sinänsä ehkä ironista, että ensimmäinen etusivulleni aukeava ilmoitus oli homovastainen huutokilpailu - juuri sellainen, joita kotipaikkakuntani vanhat miehet (ja naiset) tuppaavat harrastamaan. Huoh. Samalla tavalla kun aikanaan on vastustettu rotujen välisiä avioliittoja, nyt vastustetaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia - pöyristyttävää, surullista ja häpeällistä. Ylipäänsä on todella pöyristyttävää ajatella, että vasta 70-luvun alussa "homous" on poistunut rikosnimikkeistä, 80-luvulla sairausnimikkeistä. Suomi, joka väittää olevansa kaikkien ihmemaa, vastustaa jotain, jonka pitäisi olla täysi selviö. Huoh. En ole koskaan tavannut yhtäkään homoavioliittoja vastustavaa henkilöä, joka osaisi oikeasti perustella kantansa. Toisaalta, sellaista kantaa ei edes voi perustella - ei ihmisoikeuksien polkemista VOI perustella. Välillä tuntuu, että he tietävät sen itsekin - kunhan pelosta, tottumuksesta tai jumalanpelosta sanovat "mielipiteensä". Kertakaikkisen surullista. Toivottavasti Suomi herää 2000-luvulle pian. Viimeistään seuraavien vaalien jälkeen, pliis.
PoistaSuomen perustuslaki, 2. luku perusoikeudet 6§ Yhdenvertaisuus: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella". Asia jäi kesken, hups! Se piti vielä sanoman, että mikäli tulkitsen lakia oikein, niin perustuslaki kieltää eri asemaan asettamisen - seksuaalisuus lienee yksi "kriteereistä". Eikö nimenomaan sukupuolineutraalin avioliiton vastustaminen ole asia, joka asettaa ihmiset eriarvoisiksi? Jos jollakin ei ole oikeutta mennä naimisiin, eikö se ole nimenomaan eriarvoisuutta aiheuttava asia? Tässä asiassa on nyt paljon pielessä. Paljon.
PoistaTäysin samaa mieltä! Mitä sitten jos mies menee naimisiin miehen kanssa tai nainen naisen? Keneltä se on pois? Ei keneltäkään! Mitä niiden homoliittoa vastustavien suomalaisten päässä liikkuu, kysyn vaan! Ei mulla oo mitään muuta sanottavaa, kiteytit taas niin hyvin kaiken sen mitä ajattelen. :)
VastaaPoista