Hei, hyvää äitienpäivää! Eilen Suomi hävisi Latvialle jääkiekossa. Tänään yhden aikaan parrakas nainen Itävallasta kruunattiin Euroviisujen kuningattareksi. Vau, siinä riittää purtavaa ensi vuodeksi. Mä itse rakastuin Conchitaan lähes ensi silmäyksellä. Conchita on artistina, persoonana ja ihmisenä niin älyttömän upea, huh. Ja se ääni! Rakkautta, rakkautta.
On surullista huomata, miten paljon Euroviisuissa vieläkin vaikuttavat politiikan ja kansainvälisten kriisien kierteet. On surullista huomata, miten monet ihmiset liimautuvat menneeseen, sulkevat silmänsä oikeudelta ja olettavat, että heillä on oikeus kertoa muille, millainen ihmisen kuuluu olla. "Ällöttävää", "Hyi", "Hyi v*ttu". Siinä vain muutama ilmaisu niistä kymmenistä, joita menneisyyteen jumittuneet ihmiset viljelevät. "Onks toi mies vai nainen?" "Jos toi on nainen, miks sillä on parta?" "Jos toi on mies, miks sillä on mekko?"
Mitä jos sanonkin, että sillä ei ole mitään väliä? Mitä väliä sillä on, onko lavalla seisova artisti mies vai nainen? Mitä väliä sillä on, jos naisella on parta? Mitä väliä sillä on, jos miehellä on mekko? Se ei ole kenenkään, toistan: kenenkään muun kuin Conchitan (tai Thomaksen) asia. Ei sukupuolen kuulu olla asia, joka sitoo meitä elämässämme. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa ymmärtää, että "lady with a beard" ei ole paha asia: hän on vain yksi (joskin hyvin rohkea ja ihailtava) artisti muiden joukossa. Piste. "Shoot for the moon. Even if you miss, you'll land among the stars".
Mistä kumpuaa se viha, joka ylipäänsä suuntautuu niin verisesti drag-, trans- ja homoyhteisöjä vastaan? On surullista huomata, että jonkun sydämessä voi piillä niin suuri viha viattomia ihmisiä kohtaan. On surullista huomata, että jonkun sydämessä voi piillä niin suuri määrä katkeruutta viattomia ihmisiä kohtaan. Keneltä tuo viha opitaan? Mistä tuo katkeruus peritään? Sanotaan, että homopareille ei saisi antaa adoptio-oikeutta, koska heidän lapsiaan saatetaan kiusata koulussa. Miksemme yksinkertaisesti voisi opettaa lapsillemme, että toisia ei kiusata, riippumatta vanhemmista, sukupuolesta, seksuaalisuudesta, kulttuurista ja muista asioista? Miksi tuota katkeruuden perintöä täytyy jakaa ja levittää?
"We are unstoppable". Conchitan viesti Putinille ei koske ainoastaan Conchitaa, transyhteisöjä tai seksuaalivähemmistöjä. Conchitan viesti koskettaa meitä kaikkia: meitä, jotka haluamme tulevaisuuden, jossa vallitsee rauha ja rakkaus.
Koska meitä ei pysäytä mikään. Meitä ei pysäytä Putin, eivät ahdasmieliset lait, eivät ahdasmieliset ihmiset, menneisyyteen jumittuneet käytännöt tai sydämissä kytevä viha.
"We are one".
Vau! Hienosti kirjoitettu!
VastaaPoistaKiitoksia! :)
Poista