Kolme loppukoetta ja yhdet ylppärit myöhemmin

Jo monena iltana olen yrittänyt pukea ajatuksiani sanoiksi tuloksetta. Hieman yllättäen tämän postauksen kirjoittaminen on oikeasti vaikeaa. On vaikea sisäistää, miten monta unelmaa ja haavetta olen saavuttanut tämän kuluneen vuoden aikana. Vaikka vuosi on ollut hyvin akateeminen ja aasialainen opiskelukulttuuri on tarrannutkin allekirjoittaneen nilkkoihin, niin vuoteen on mahtunut niin paljon kaunista. Viime viikolla tein viimeisenkin vuoden loppukokeen ja kirjoitin mun ensimmäisen aineen ylppäreissä (äidinkielen paperit lähti Suomeen tarkistettavaksi, toivotaan parasta!), joten opiskelu on tältä vuodelta ohi. Viimein. Viimeiset päivät olen yrittänyt pakata tavaroitani kesävarastointia varten - on muuten ihan uskomatonta, miten paljon tavaraa kerääntyy yhden vuoden aikana! 

Ensi viikolla hyppään lentokoneeseen ja matkaan takaisin Suomeen koko kesäksi. Reippaat neljä kuukautta ovat kuluneet kuin silmänräpäyksessä, ja ensimmäisiä viikkoja lukuunottamatta sanoisin lukukauden edenneen varsin sulavasti. Toisaalta nyt koestressin purkautuessa olen löytänyt itseni mitä kummallisimmista tilanteista, ja pikkuhiljaa pään räjähtämisestä kärsiessäni Suomen loma tulee oivaan paikkaan. Kesäsuunnitelmia mulla ei juurikaan ole - ajattelin oikeasti vain olla tekemättä yhtään mitään. Todellisuudessa tuo taitaa olla hyvin optimistinen ajatus, sillä kesän ohjelmistoon kuuluu 4000-sanainen extended essay, ToK presentation (IB:tä tuntemattomille selittäisin että hieman filosofian kaltainen kurssi, jossa keskitytään nimenomaan tietämiseen ja totuuteen), matematiikan tutkielma ja teatterin research presentation. Todellisuudessa tehtävää siis riittää enemmän kuin koskaan, mutta ajattelin stressata niiden olemassaolosta vasta paljon myöhemmin. Kesäkuu mun on tarkoitus pyhittää pelkkään olemiseen, joskin samalla mun pitäisi aloittaa mun extended essay. Mun extended essay eli EE on englannin kirjallisuusessee, ja aiheena mulla on Kalevalan ja J.R.R Tolkienin Húrinin lasten tarinoiden yhtäläisyydet (lähinnä keskityn siis Kalevalan Kullervoon ja Tolkienin Túriniin). Aihe on musta supermielenkiintoinen, vaikka täytyykin myöntää että Kalevalan englanninkielinen käännös vie paljon pois alkuperäisestä tekstistä. Kesäkuun ohjelmistosta löytyy myös jokavuotinen UWC-viikonloppu Etelä-Suomessa, eli matkaan Helsinkiin jälleen kesäkuun puolivälissä tapaamaan ystäviäni sekä tulevia ykkösvuotisia (hui!). 

Elokuussa tulen myös viimein toteuttamaan yhden suurimmista unelmistani - lähden nimittäin Etelä-Koreaan! Olen unelmoinut Korean pelkästä näkemisestä jo vuosikausia aina siitä hetkestä lähtien kun ensimmäisen kerran kiinnostun maan kulttuurista, eli kyseinen maa on ollut ohjelmistossa jo ainakin viisi vuotta. Nyt kun mulla on viimein mahdollisuus lentää Koreaan suhtkoht edullisesti Hongkongin kautta, päätin kaverini kanssa toteuttaa tämän haaveen. Elokuun puolivälissä siis lennän Hongkongista Souliin israelilaisen ystäväni Gaian kanssa - mun innostus on ihan taivaissa! Matkasta kuulette varmasti myös myöhemmin, sillä onhan kyseessä yksi suurimmista unelmistani kautta aikain. 

Tulevaisuus näyttää siis koulutehtävien määrästä huolimatta varsin valoisalta. En malta odottaa Suomeen pääsemistä, sillä vaikka koti-ikävä ei mua vaivannut tämän lukukauden aikana laisinkaan, joitakin asioita tulee helposti ikävä. Kohtaamiset suomalaisten kanssa Hongkongissa ovat varsin harvinaisia, ja vuoden aikana olenkin tavannut suomalaisia vain kolme kertaa - suomikoulussa visitoidessani, konsulaatissa äänestäessäni ja ruotsikaupassa käydessäni. Olen päässyt kokemaan miltä tuntuu suomalaissukuiselta lapselta suomea opiskellessa (täytyy myöntää että monelle ei ihan positiivisin asia, kun onhan se 'helpompi englantikin' olemassa) ja millaista on äänestäminen ulkomailla (tai oikeastaan ylipäänsä, vastahan olen ollut täysi-ikäinen parin kuukauden ajan). Hongkongin pääkonsulaatti koostuikin lähinnä pienenpienestä toimistosta eräästä toimistorakennuksesta keskustassa, jossa on tiski, odotushuone ja pienenpieni verhottu nurkkaus äänestyskopiksi naamioituna. Siinä vaiheessa tuntui Lapin politiikka varsin kaukaiselta. Samana päivänä ruotsikaupassa vieraillessani (Sverige Shoppen, hengenpelastaja <3) kohtasin suomalaisen perheen, jonka isä muistutti minua joidenkin suomalaisten rasistisesta asenteesta ja siitä miksi Suomea ei ihan aina ole ikävä (paikalliset saivat kuulla kunniansa, ruotsalaiset ovat 'pellejä' ja kiinalaiset 'apinoita'). Joka tapauksessa Suomessa on paljon asioita, joita ikävöin. En nyt puhu pelkästään perheestäni ja ystävistäni, mutta myös yksinkertaisista arkipäiväisistä asioista. Osa niistä on asioita, joita oletinkin ikävöiväni, toiset taas ovat tulleet yllätyksenä. 

Suomalainen maito on jotain, mistä antaisin melkein mitä tahansa tällä hetkellä. Hongkongista on vähän vaikeaa löytää kunnon maitoa hyvällä hinnalla - löytyyhän täältä toki muroille niitä laihoja litkuja, soijamaitoa riittää, kondensoituakin maitoa riittää, jopa suklaamaitoa, mutta tavallinen lehmänmaito on (melko itsestäänselvistä syistä) melko vaikeaa löytää. Kunnolliset perunat oikein keitettynä ovat myös korkealla listalla. Leipä, joka ei ole täysin valkoista. Hongkongin leipätarjonta koostuu lähinnä täysin valkeista tai vaaleista leivistä, joiden terveellisyyden me kaikki taidammekin tietää. En ole koskaan ollut ruisleivän suurkuluttaja, mutta valkoista leipää ei aina jaksaisi syödä. Suklaa, tai oikeastaan nimenomaan Fazerin suklaa (täällä kulutan Cadburyn suklaita, mutta ne on vähän liian makeita mun makuun). Ylipäänsä Fazerin karkit (niiden sijasta olen kehittänyt addiktion mansikkaoreoihin, eli tekee ihan hyvää päästä niistä eroon kesäksi). Juusto on Hongkongissa kallista ja mikään ei voita Oltermannia. Suomalainen ruoka ylipäänsä: yksinkertaisuus ja ainakin etelä-kiinalaiseen ruokaan verrattuna vähärasvainen ruokavalio. 

Ruoan ja perheen lisäksi mulla on ikävä ylipäänsä suomalaista kulttuuria. Ensi viikolla pääsen viimein saunaan (!!!), mitä en malta odottaa! Ensi viikolla pääsen myös puhumaan suomea enemmän kuin kuukausiin - pääsen asioimaan suomeksi, kaikki lukee suomeksi, ruokalistat on suomeksi, kaikkea on suomeksi, EI ENÄÄ ENGLANTIA KUUKAUSIIN! Jossain vaiheessa äidinkielen puhumattomuus alkaa ottaa hermolle, en halua edes kuvitella niitä ihmisiä, jotka on pakotettu olemaan puhumatta äidinkieltään - en kestäisi. Odotan suomalaista rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Ikävöin Suomen luontoa - joskin missasin suurimman osan talvesta, ja oikeasti haluaisin nähdä taas lunta. Sinänsä Hongkongissa on kyllä vuodenajat, mutta lappilaisen asteikolla Hongkongissa vallitsee ikuinen kesä. Toisaalta Suomessa taitaa kotiin matkatessani olla Hongkongin mittapuulla talvi (~15*C), joten taidan palella varpaani irti joka tapauksessa. Odotan niitä hiljaisia autossa istuttavia matkoja, VR:n hitautta, asioiden epäjärjestelmällisyyttä - ainakin kun verrataan superorganisoituun Hongkongiin. Kaipaan omaa, pehmeää sänkyä ja mahdollisuutta päättää omasta internetinkäytöstään. Ikävöin hiljaisuutta ja yksinoloa - Hongkongissa et ole koskaan täysin yksin. 

Samalla tavalla tulen kesän aikana varmasti ikävöimään monia asioita täältä, toisesta kodistani. Mutta se kuuluu elämään, ja tulenhan tänne takaisin vielä ensi syksynä. Tutkintoni jatkuu siis vielä vuoden verran, ja seuraavien kahden päivän aikana asetan vuoden päätökseen vastaanottamalla loppukokeet. Tällä hetkellä fiilikset on hyvin hermostuneet, sillä opiskelusta huolimatta olen hieman huolissani lopputuloksesta - ja suomen ylppäreiden tulokset saan vasta heinäkuussa, kuvitelkaa tätä tuskaa. Lauantaina koittaa kakkosvuotisten valmistujaiset ja sunnuntaina matkaan lentokentälle. Sitten tämä on ohi. Ainakin hetkeksi. 

Mun ajatuksistani tulevana kakkosvuotisena saatte varmasti kuulla myöhemmin. Kesän aikana tulen myös toteuttamaan kysymys/vastaus -postauksen kakkososan, ja tulen puhumaan myös kesän UWC-leiristä. Ajattelin myös nostaa esille kakkoslukukauden kohokohdat ja tuoda esille hieman arkipäivääni Hongkongissa. Jos sinulla on kuitenkin mielessäsi jotain, mistä haluaisit minun kirjoittavan, kommentoi toki alle tai lähetä sähköpostia (sivupalkissa)!