QUICK ROOM TOUR

Tässä jouluillalliselle valmistautuessa ja matkalaukkua pakatessa sain viimein siivottua nurkkani hieman parempaan kuntoon. Aina kun haluaisin tätä postausta kirjoittaa, se vaatisi siivoamista. Ja aina kun olen siivonnut, mulla ei ole aikaa kirjoittaa. Jotta tämä oravanpyörä ei jatkuisi enää tämän pidempää, hoidetaan tämä nyt alta samantien. 

Kuten moni teistä jo varmasti tietää, asun melko pienessä (jos totta puhutaan, niin varmaan asuntolan pienimmässä...) huoneessa kolmen kämppiksen kanssa. Normaalisti asuntoloiden kerrosjako menee niin, että alimmassa kerroksessa on kokoontumistilat, toisessa kerroksessa tytöt ja kolmannessa pojat (poikkeuksena tästä on ykkösasuntola). Mä asun asuntola kakkosessa, eli asun toisessa kerroksessa keskellä kampusta. Meiltä on lyhyt matka niin koululle, ruokalaan, auditorioon kuin portillekin.

Tältä näyttää siis kokonaisuudessaan mun nurkka! En oo koskaan ollut sisustusihmisiä, joten mun kopperoni on kotoisen yksinkertainen. Vallitseva väri on valkoinen ja oikeastaan näkyvimmät väripilkut taitaa olla mun verhot. Koska oon huoneen kansainvälinen ykkösvuotinen (normaali huonejako menee niin, että yksi kakkosvuotinen ulkomaalainen, yksi kakkosvuotinen paikallinen, yksi ykkösvuotinen ulkomaalainen ja yksi ykkösvuotinen paikallinen), asustelen huoneen oven puoleisessa nurkassa. Toisin sanoen, jos astut 205:n ovesta sisään ja vilkaiset oikealle, saavut mun nurkkaani. 

Jokaisessa nurkassa on sänky, vaatekaappi, kaksi sänkylaatikkoa (nuo kaksi puista hökötystä sängyn alla), kirjoituspöytä lukittavine laatikoineen sekä muutama hylly seinällä. Jokaisessa nurkassa on myös pöytälamppu, roskakori ja paperikori. Katossa roikkuvat ohuet verhotangot, jotka rajaavat nurkat toisistaan. Seinäväri on ällöttävän vaaleankeltainen, ja on suorastaan itkettävää että täällä ei saa maalata. Nyyh. 

Kukin sisustaa huoneensa miten tahtoo, omalla tyylillään. Seinille ei saa liimata tai naulata mitään, teippikin on vähän kyseenalainen ratkaisu. Mitään erityisen pysyvää ei kannata siis erityisemmin suunnitella, kun se pitää kuitenkin repiä pois viimeistään toukokuussa. Kuten jo mainitsin, mä en ole koskaan ollut sisustusihmisiä, ja mun huone Suomessakin on oikeastaan värien ja tyylien sekamelska. Täällä mun huonetta koristaa lähinnä mun "muistojen seinä". Kortit, viestit, kuvat - kaikki mahdollinen, mitä olen mukanani raahannut tai mitä olen täällä saanut. Tässä näkyy mm. kavereiden taiteilema jäähyväiskollaasi, kuva perheen koirista ja pikkuveljestä, kämppisten ensimmäiset viestit, kaverin rippikuva, eurooppalaisten kakkosten yhteystiedot, kortti kotoa, valokuva Kanadasta ja mun nimi kirjoitettuna kiinalaisilla merkeillä. Ainiin, ja on mulla Suomen lippukin, kuten edellisestä kuvasta päätellä saattoi. 

Hyllytilaakin meillä riittää jos sitä vain osaa hakea. Totta puhuen täytyy tosin myöntää, että toi kirjoituspöytä on mulla hyvin harvoin käytössä - mä kun yleensä dataan omalla sängylläni ja koulutehtävät tykkään tehdä kirjastossa. 

Ei tää siis mikään kodikkain tai tyylikkäin (eikä siisteinkään) nurkka ole, mutta tämä on kuitenkin paikka jossa vietän elämäni tunneista suuren lohkon. Nukun, herään, laittaudun, dataan, itken, nauran, skypetän, juttelen kavereiden kanssa, katson elokuvia, teen koulutehtäviä... Kolmessa kuukaudessa tänne on kertynyt niin paljon muistoja, että voin sanoa tämän olevan omanlaisensa koti. Ei täällä oo koskaan oikeasti hiljaista, muista oppilaista erottaa vain ovi (joskus vain verhot), valokatkaisijoita on vain yksi ja huoneessa tapahtuvia asioita ei voi yksin päättää, mutta kyllä tämä on silti paikka, jossa on helppo tuntea olonsa tervetulleeksi.