TERM 1

Pikkuhiljaa voi jo sanoa, että ensimmäinen lukukausi alkaa olla paketissa. Vielä viikko koulua ja viikon päästä mä lähden viimein Suomeen lomailemaan. Viime viikkoina oon pysähtynyt miettimään kuluneita kuukausia. Elokuusta tuntuu olevan niin kauan. Siitä on niin kauan, että kaikki ennen elokuuta on jo muinaishistoriaa. Tämä vajaa puoli vuotta on ollut mun elämän raskainta aikaa: mun oli vaikea sopeutua, palaset eivät tuntuneet sopivan kohdalleen ja vietin hetken jos toisenkin epätoivon ja yksinäisyyden keskellä. Henkisesti se otti tosi koville. Kun luin muiden stipendiaattien aurinkoisen iloisia kuulumisia, olin kateellinen. Mietin, miten epäreilua elämä on. Mietin, miten epäreilua on kun muut voivat nauttia elämästään täysillä kun minä makaan kaatosateessa koripallokentällä ja itken. 

Vaikka lähdenkin takaisin Suomeen innoissani, en missään nimessä vaihtaisi tätä kokemusta pois. En osaa enää kuvitella elämääni Suomessa, sillä mun elämä on jo täällä. Mun kaverit, koulu, huone, tavarat, ympäristö. Siinä missä uudet säännöt, kieli, kaverit, ympäristö, koulu ja kaupunki tuovat edelleen haasteita mun jokapäiväiseen elämään, oon silti kiitollinen tästä kaikesta. Tulen olemaan loppuelämäni äärettömän kiitollinen UWC-yhdistykselle tästä mahdollisuudesta (psst, tammikuussa alkaa uusi haku, lukion ykköset huomio!)

Mitä mun mieleen ekalta lukuvuodelta sitten jäi? Ensimmäisenä täytyy mainita (koska toistaminen on kivaa) jo miljoonaan kertaan kuvissa esiintynyt orientaatioviikko. Mun ensimmäinen päivä Hongkongissa kuukausia sitten (ja sen sekavuus). Se kummallinen tunne kun astut ovesta uuteen kotiisi ja ystävälliset kakkosvuotiset sekoittavat pääsi monimutkaisilla nimillään. Rakastan mun huonetta ja rakastan mun kämppiksiä, oikeasti. Vaikka meidänkään huone ei ole täydellinen, niin täytyy myöntää että olen äärettömän onnellinen että saan elää juuri tässä huoneessa. 2/205 rules, jeij!

Leiri (ja hiostavan kuuma ilta), kansainvälinen kulttuurien ilta ja miljoonat kuvat, uiminen, pelit, ensimmäinen matka vesiputouksille ja Peakille, ensimmäinen kerta Wet Marketissa, sushia, bubble teata, passikuvia, skandiseikkailuja... 

Toinen päällimmäinen asia on tietenkin ihmiset! Valitettavasti huomaan, että mulla on tosi vähän kuvia mun kavereista ja meidän seikkailuista näiden kuukausien aikana (oon jotenkin äärettömän huono ottamaan sen puhelimen esiin kun se pitäisi). Tästä johtuen yleensä pöllin suurimman osan kuvista vaan kavereiden Fb-tileiltä (muahahahahaaa). 24 hour race, cafe, MESCA, Block Activity, Mid-Autumn Festival, Open day. Paljon upeita tapahtumia, päiviä, juhlia. Tuutoriryhmä (voi Jesus <3) ja tuutori-outingit, paljon hyvää ruokaa (mun food buddy Jada on upee), mielenkiintoisia keskusteluja, inspiroivia hetkiä, biletystä, yleistä riehumista, koulusta stressaamista...

Ja ne maisemat! Oon rakastunut näihin maisemiin niin älyttömän paljon, että mitään muuta mun Iphonesta ei varmaan löydykään. Tässä niistä murto-osa (iha vain koska kaikkien mahduttaminen olisi liian aikaavievää).

Meidän skandi-ryhmä! Tai no, me suomalaisethan ei olla osa Skandinaviaa mutta syystä tai toisesta meidät tunnetaan nimellä Scandi-group eikä Nordic-group. Voi ei. Sushia, bubble teata, wet market, maailman korkein baari (ja kallis sellainen), ICE, glögiä, random seikkailuja, riisipuuroa, joululauluja. 

China Week! Ehdottomasti ensimmäisen lukukauden paras viikko, en tuu koskaan unohtamaan tätä kokemusta! Kiinaviikostakin olen kirjoittanut jo erillisen postauksen, siihen pääsee tästä. 

Mun service Hong Kong Animal Rescue! Siitä kuulette lisää sitten kun jaksan kirjoittaa erillisen postauksen aiheesta, mutta kyseessä on yksi mun viikon kohokohtia mun jokapäiväisessä elämässä kuitenkin.

Ja loppukevennyksenä ne selfiet... Joo, ne selfiet. Kehitys lentokentältä elokuusta (vasen yläreuna) aina joulukuuhun saakka (oikea alareuna). Juu elikkätuota.