Vain harvoista kaveruksista tulee elämän aikana yhtä läheisiä kuin eläimestä ja sen omistajasta. Se on yksinkertainen, piiloteltu fakta, joka pätee ainakin mun elämään melko lailla täydellisesti. Olen aina ollut huono ihmisten kanssa, sillä luontaiset piirteeni kuten ujous ja sosiaalinen ahdistus luovat suuria estoja ihmisten keskuudessa. Eläinten kanssa mun on aina ollut helppo olla; niiden kanssa kommunikointi on yksinkertaista, ja kun eläintä kohtelee hyvin, se kohtelee myös minua hyvin.
Ihminen on oikeastaan aika pelottava laji tässä suuressa maailmassa. Maailmassa on tuhansia, jopa miljoonia eri lajeja - ja vain yksi niistä sotii ja tappaa toisiaan vain tappamisen ilosta. Okei, vertaileminen tässä tapauksessa ei ole kovin validia, koska ihminen on melkolailla kehittyneempi kuin useimmat eläimet, mutta ei faktoja silti sovi kiertää tai kieltää.
Eläinten kanssa elämä on paljon yksinkertaisempaa. Eläin ei syyttele turhasta tai puno ilkeitä juonia. Eläin ei hyökkää kimppuun ilman syytä ja se näyttää selkeästi mitä se ajattelee sinusta. Eläin on uskollinen ja luotettava, se ei petä eikä puukota selkään. Ihmiset voisivat oppia näistä ominaisuuksista paljon. En sano, että eläimiä täytyisi nostaa samalle korokkeelle kuin ihmisiä, mutta tietyt oikeudet niillekin kuuluvat.
Ehkä upeinta eläinten kanssa toimimisessa on se side, joka osapuolten välille muodostuu. Sen muodostaminen on hidasta mutta palkitsevaa. Mulla ei ole omaa koiraa, mutta hoitokoiran kanssa ollaan kyllä sitäkin läheisempiä. Koira ikävöi, kun kaveri on poissa, ja näyttää tunteensa hyvin selvästi. Koiran rakkaus on uskomattoman suuri asia - miten niin pieneen olentoon voi mahtua jotain niin suurta? Koiran rakkaus on rajoittamatonta, anteeksiantavaa ja luotettavaa.
Juuri tuon rehellisen rakkauden edessä täytyy myöntää, etten ole täysin sen veroinen. En ole täydellinen (kuka olisikaan), enkä edes lähellä sitä henkilöä, joka minä koirani mielestä olen. En ole suuri ja mahtava, anteeksiantavainen ja täysin rehellinen. En ole henkilö, joka paikalle saapuessaan toisi mukanaan iloa ja rakkautta. En ole henkilö, jonka poissaolo olisi niin kauheaa, että itku pääsee. En ole henkilö, jonka kunnioittaminen olisi jotenkin merkittävä asia. En yksinkertaisesti ole se henkilö, joka minä koirani mielestä olen.
Mutta haluaisin olla.
Haluaisin olla sen rakkauden arvoinen, juuri sellainen henkilö. Joitakin asia saattaa naurattaa, mutta mun elämänfilosofia perustuu osittain juuri tähän ajatukseen. Haluan olla henkilö, joka tuo tullessaan iloa ja valoa. Haluan olla henkilö, jolla on paljon annettavaa ja tehtävää. Haluan olla henkilö, jonka taakse voi piiloutua maailman pahalta. Haluan olla niiden suudelmien, odotettujen tuntien, ikävän vinkaisujen, iloisten hännänheilutusten ja tyytyväisten huokaisujen arvoinen.
I want to be the kind of person my dog thinks I am.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti