PROJECT WEEK IN TAIWAN

Huh, vaihderikkaat kaksi viikkoa alkavat olla takanpäin ja ainakin allekirjoittanut alkaa olla taas loman tarpeessa, sen verran väsyttävää ja stressaavaa viimeisten päivien ohjelma on ollut. Näin iltatunteja koneen ääressä istuessa tunnen epätoivon hiipivän sisälle, miten tulen koskaan selviämään tämän tutkinnon loppuun? En koskaan uskonut IB:n olevan näin stressaava, mutta niin sitten päädyin kysymään tuutoriltani apua ja nyt viettelen pitkää viikonloppua emotionaalisen poissaolon turvin.

Sen sijaan että keskittyisin elämän sietämättömään vaikeuteen, ajattelin kirjoittaa (nyt kun vielä muistan) viime viikosta. Jos joku ei siis tiennyt, niin vietin viime viikon projektiviikon parissa Taipeissa, Taiwanissa! LPC:n ohjelmaan kuuluu joka vuosi viikon mittainen projektiviikko jossakin puolella Aasiaa, ja tämän viikon aikana oppilaat osallistuvat erilaisiin projekteihin palvelutyön parissa. Oppilaat auttavat esimerkiksi orgaanisilla maatiloilla, järjestävät nk rauhankonferensseja "konfliktiryhmien" välille, auttavat lapsikylissä, harrastavat taiteita - ja, mun tapauksessa, auttavat eläintalolla. Yllä on kokoamani video viime viikosta, ja seuraavaksi paneudun viikkoon tekstin muodossa.

Matkamme alkoi viime sunnuntaiaamuna puoli seitsemän aikaan, kun astuimme bussiin ja seikkailimme lentokentälle odottamaan lentoamme Taiwaniin. Kommelluksiltakaan ei vältytty, sillä opettajamme oli unohtanut oman passinsa ja yritti lähteä maasta poikansa passilla, ja yhdellä oppilaalla ei ollut oikeanlaista viisumia. Alkuhankaluuksien jälkeen selvisimme kuitenkin matkaan, ja vaikka kommelluksia täynnä meidän viikkomme olikin, oli kyseessä hyvin opettava ja palkitseva viikko kaikenkaikkiaan. Lensimme Taiwaniin EVA airilla, eli taiwanilaisen lentoyhtiön mukana. Lennosta täytyy sen verran mainita, että vaikka paikkamme olivatkin turistiluokassa, oli kyseessä paljon mukavampi lento kuin jokavuotiset Finnairin Hongkong-Helsinki -lentoni. Okei, lentoaikaa on vain puolitoista tuntia, mutta koneessa on toimivat (Finnairin lennoilla mun omani kun aina hajoaa jotenkin) viihdejärjestelmät, riittävästi jalkatilaa ja oikeasti hyvää ruokaa. Paluumatkalla lentokenttävirkailija ystävällisesti antoi minulle pituuteni takia hätäuloskäyntipaikan, joten tilaa todella riitti kuin businessluokassa konsanaan! Paluumatkalla myös lentokone liikkui Hello Kitty -teemalla päästä varpaisiin, ja kuka ei rakastaisi Hello Kitty -kuvioitua lentokonetta, haha!

Noin yhdeksän kuukauden asumisen jälkeen olen niin tottunut Hongkongin järjestelmään, että yllätyin hieman saapuessamme Taipeihin. Oletin kaupungin olevan Hongkongin tyyppinen pilvenpiirtäjiä täynnä oleva suurkaupunki, jossa kaikki on huippukunnossa ja organisoitua. Sen sijaan edessäni levittäytyi kaupunki, jonka rakennukset ovat puolet pienempiä ja vanhempia kuin Hongkongissa, liikenne katastrofaalista ja ilmapiiri hyvin erilaista kuin Hongkongissa. Alkujärkytyksen jälkeen opin kuitenkin arvostamaan Taipeita näistä piirteistä, sillä tiukkaa ja kurinalaista Hongkongia vapaampi Taipei osaa ottaa iisimmin.

Hostellimme sijaitsi Taipein kaupunkingosassa Beitoussa, alle tunnin matkan päässä keskustasta. Hostellin nimi on On My Way Taipei Hostel, ja vaikka bussista noustessamme mietimme hetken että onpas epäilyttävän oloinen paikka, niin emme olisi voineet olla enempää väärässä! Hostelli oli läpi viikon ehdottoman hyväntuulinen ja tunnelma oli vapaa ja ystävällinen, työntekijät iloisia ja auttavaisia ja huoneet äärettömän suloisia. Huoneen saa alle parillakympillä yöksi, mikäli ei haittaa suuremmassa yhteisöhuoneessa yöpyminen. Itse yövyin viikon kahdeksan hengen yhteisöhuoneessa, ja tuntemattomien läsnäolosta huolimatta ihastuin paikkaan ehdottomasti. Jokaisessa huoneessa on lukittavat kaapit (vaikka maalaisjärkikin sanoo että ei välttämättä kannata jättää arvotavaroita lojumaan), joka kerroksessa vessat ja suihkut, alakerrassa ruokailutila ja kellarissa suloinen oleskelutila, jossa aikamme paljolti kuluikin patjojen, sohvien, television ja ilmaisen Wi-Fin siivittäminä.

Ensimmäinen päivämme Taipeissa kului lähinnä kaupungin tutkimisen parissa, sillä heti laukuista eroon päästyämme suuntasimme kohti läheistä metroasemaa ja ostoskatuja. Taipei Rapid Transit (MRT) on siis Taipein oma metrojärjestelmä, jossa liikkuu noin seitsemän eri metrolinjaa, joista meidän hostellimme sijaitsi keskeisellä, punaisella linjalla. Turistille matkaaminen on helppoa, sillä jokaiselta asemalta saa ostettua helposti automaateista lipun minne tahansa pysäkille halpaan hintaan (0,50€-1.50€/suunta). Liput ovat suloisia, sillä Hongkongin korteista eroten menoliput ovat söpöjä kolikoita (jollainen mun oli suorastaan pakko napata mukaani matkamuistoksi, sori MRT). Aluksi matkasimme Ximen-nimiselle asemalle ostosten pariin. Ximending on siis alue, joka on täynnä ostoskatuja ja katuruokaa sekä mielenkiintoista katutaidetta. Illaksi puolestaan matkasimme Shilinin "yömarkkinoille" (night market), joka on siis valtava katumarketti lähinnä täynnä katuruokaa.

Ja millaista ruokaa! Kaduilla on tarjolla mitä tahansa, vaikka tietenkin kannattaa hieman valikoida hygienian puolesta. Lihaa, kasviksia, mehuja, paistettua, uppokeitettyä, keitettyä, leivoksia, vohveleita, vartaita - käytännössä mitä tahansa paikallista ja erittäin halpaan hintaan. Sen lisäksi Taipei tunnetaan nautanuudeleista (beef noodles), joita tulikin nautittua muutamaan kertaan viikon aikana. Keskustasta löysimme hostellista löytynyiden oppaiden perusteella kuuluisan (Aasiassa olen muuten ensimmäistä kertaa kohdannut ajatuksen kuuluisasta ruuasta, hmm, kertoo hieman arvoista?) nautanuudelipaikan, jossa tarjotaan käsintehtyjä nuudeleita aivan järjettömän hyvässä keitossa, nam! Ruokaa saa Taipeissa halvalla, yksi annos on normaalisti noin kolmen euron paikkeilla, ja sillä pärjää lähes koko päivän. Yömarketeilla puolestaan hinnat liikkuvat alle eurosta muutamiin euroihin, ja syötävää tosiaan riittää! Sen verran rahasta täytyy mainita, että näin suomalaisena valuutasta toiseen muuntaminen muuttuu hiukan vaikeaksi, kun kääntää ensin Taiwanin uusista dollareista Hongkongin dollareihin ja siitä euroihin (eli jaa neljällä, jaa kymmenellä ja pyöristä ylöspäin niin saat hinnan euroissa).

Shoppailunkin puolesta Taipeilla on paljon tarjottavaa. Eräänä iltana suuntasimme Houshanpin vaatemarkkinoille (clothes market), ja täytyy myöntää, että oli näin teinitytön näkökulmasta upea (ja eksyttävä) kokemus. Paikka tunnetaan nimellä Taipei Wufengpu Shopping District ja se sijaitsee muutaman minuutin päässä läheisimmästä Houshanpin MRT-asemasta (joskin paikka löytyy vain, jos tietää mitä etsii). Kyseessä on siis valtava kaduilla sijaitseva "ostoskeskus", eli valtavasti erilaisia vaatekauppoja kaduilla sikin sokin. Hinnat ovat suhteellisen halpoja suurimmassa osassa paikoista, alennukset hyviä ja jos vain muistaa tarkistaa vaatteiden laadun, paikasta pitäisi päästä hyvillä mielin puolen päivän shoppailun jälkeen (me tosin menimme vielä toiseenkin kertaan, kun aika ei meinannut riittää, hups).

Turistielämän lisäksi osallistuimme tietysti myös projektiimme. Työskentelimme siis Animals Taiwan -nimisen organisaation kanssa viikon heidän eläintalollaan Beitoussa. Animals Taiwan on siis tuottoa hakematon organisaatio (non profit organization) joka keskittyy lähinnä kulkukoirien ja -kissojen pelastamiseen Taiwanissa. Organisaatio on toiminut vuodesta 2004 Taipeissa ja he yrittävät parhaansa mukaan pelastaa mahdollisimman paljon eläimiä, huolehtia niiden terveydestä ja hankkia niille kodin. Eläintalolla on noin 70 koiraa ja muutama kissa, ja organisaatio on nk. "non-kill organization" (eli kun he ottavat eläimen, he lupautuvat pitämään siitä huolen, kunnes se löytää kodin). Erityisesti tämä eläintalo keskittyy loukkaantuneisiin ja kiireellistä apua tarvitseviin eläimiin, jotka ovat esimerkiksi jääneet auton alle, joutuneet pahoinpideltyiksi tai ovat muuten kärsineet sietämättömän paljon elämässään. Moni teistä varmaan tietää, että työskentelen koulun puolesta kerran viikossa hongkongilaisella koiratalolla. Mun ensimmäinen ajatus kuitenkin oli, miten erilainen ilmapiiri tällä eläintalolla oli. Mun Hongkongin vapaaehtoistoiminta on paljon pienimuotoisempaa, koska HKDR on suurempi organisaatio, jolla on paljon enemmän vapaaehtoisia (ja enemmän koiria).

Mua jopa hieman yllätti, miten lähelle pääsimme toiminnan ydintä näiden muutaman päivän aikana. Tehtäviimme kuului lähinnä häkkien siivous ja yleinen huolenpito kuten kulhojen puhdistaminen ja vesien vaihtaminen, mutta kun aikaa oli, pääsimme myös kävelyttämään koiria. Erityisen mielenkiintoinen kokemus oli kävelyttää pyörätuolissa kulkevia koiria, jotka ovat siis syystä tai toisesta halvaantuneet takajaloistaan. Koiratalolla on tällä hetkellä neljä pyörätuolissa liikkuvaa koiraa: Judy, Tango, Teresa ja Skal, ja jokaisella niistä on oma kustomoitu pyörätuoli, jonka avulla ne pääsevät juoksemaan kuin muutkin koirat. Kävelyttäjältä tämä kuitenkin vaatii paljon enemmän huomiota, sillä liikaa innostuessaan koirat saattavat kaatua ja kieriä kuperkeikkoja, menettää tasapainonsa, pyörät tuppaavat jäämään kiinni ja täytyy myöntää että koiraa on hieman hankalampi hallita kun sillä on vain kaksi jalkaa. Erityisesti rakastuin Judyyn, joka halvaantui jäätyään auton alle vuosia sitten. Judy on kuitenkin äärettömän elämänhaluinen koira, joka innostuu samoista asioista kuin muutkin koirat, tervehtii innoissaan tulijoita ja hakee seuraa kuin kuka tahansa muukin.

Judy ♥

Monilla koirista on pysäyttävän surullinen tarina, ja niiden elämiä ajatellessaan tulee pakostakin karmea olo. Näiden koirien onneksi he ovat päässeet hyvään hoitoon, mutta niin ei valitettavasti ole kaikkien tapauksessa: Taipei on täynnä kulkukoiria, ja koirat ja muut eläimet kärsivät ympäri maapalloa. Jokaisella koiralla on oma tarinansa, kuten olen jo aiemmin maininnut. Teresa on koira, joka oli osallisena suuressa auto-onnettomuudessa ja jonka halvaantumista ei huomattu tunteihin ihmisten hädän takia. Tango on nuori karvapallo, joka todennäköisesti syntyi nivelet viallisina eikä siksi voi kävellä. Innokas Addie on entinen vuoristoasukki, josta tehtiin pilaa hänen näytettyään "apinalta" huonokuntoisen ihon ja turkin puutteen vuoksi. Miracle on kymmenvuotias koiravanhus, joka löydettiin kadulta halvaantuneena, mutta joka sai tuntonsa takaisin ja pystyy nykyisin kävelemään rauhallisesti (siitä nimi Miracle; ihme). Nanook on saanut nimensä jääkarhumaisesta ulkonäöstään,  ja kulkee nykyisin kolmella jalalla menetettyään yhden jalkansa tulehduksen vuoksi. Liberty on suloinen ja innokas karvakorva, jonka synkästä historiasta löytyy mies, joka hakkasi tämän jalan poikki metallitangolla. Maya on ystävällinen kirjava kissa, jolla on epäonninen historia hylkäämisen parissa. Tarinoita riittäisi loputtomiin, joten lopetan niiden osalta tähän.

Mun täytyy myöntää, että takana on aivan uskomattoman ihana viikko iloisten eläinten ja mahtavien ihmisten seurassa. En ollut erityisen läheinen kenenkään matkallani olleen ihmisen kanssa ennen matkaa, joten oli ilo huomata miten mahtava viikosta lopulta tulikin. Nyt loputtoman stressin ja väsymyksen vallassa ikävöin viime viikkoa, joka jää muistoihin aivan upeana. Taipei jää mieleeni kaupunkina, jossa olin onnellinen, jossa muistoni LPC:stä ja näistä ihmisistä jäävät aina elämään. Nyt mä lähden valmistautumaan perjantai-iltaan, ensi kertaan!