Päivät kuluvat yllättävän nopeasti, ja yhtäkkiä olenkin ollut täällä jo viikon. Toisaalta kyseinen viikko on ehdottomasti ollut elämäni pisin: olen ollut täällä ikuisuuden, mutta en kuitenkaan. Orientaatioviikko on reippaasti käynnissä ja lähestyy loppuaan. Nyt on torstai-ilta, ja yritän väsätä pikaista postausta ennen internetin katkeamista.
Mun elämä LPC:ssä on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka alku olikin vaikea. Maanantaina velloin yksinäisyyden kourissa ja tahdoin pois. Olin pettynyt itseeni, ympäristöön, halusin kotiin ja tunsin oloni ulkopuoliseksi. Englannin käyttäminen tuntui kauhealta, ja suurissa porukoissa suomeen lipsahtaminen oli noloa (okei, on se vieläkin). Mutta hei, mäkiä tulee ja menee, mutta täällä mä olen siitä huolimatta! Olen tutustunut kymmeniin ihmisiin, kysellyt nimiä uudestaan ja uudestaan ja toistanut nimeäni ainakin kolmesataa kertaa. On oikeastaan vähän noloa, että suuri osa oppilaista muistaa allekirjoittaneen nimen, mutta minä en suinkaan ole niin taitava (hemmetin nimimuisti................) Koska mä olen tietenkin todella tahdikas (lue: awkward) suomalainen, en yleensä uskalla kysyä nimiä enää kolmatta kertaa, joten yleensä odotan käsivällisesti, josko joku keskustelukumppanin nimen tunteva hyppäisi jostain esiin. Toimii aina!
 |
| Kenties tunnetuin maisema Hongkongissa - ja hyvin erikoista nähdä ja valokuvata kyseinen maisema omin käsin. |
Tekemistä riittää vaikka muille jaettavaksi. Tervetuliaisjuhla, tuutoriryhmät, harrastustoiminnasta päättäminen, syömistä, lisää syömistä, alkoholista keskustelemista, lisää syömistä, lisää tuutoriryhmäilyä, pelaamista, HKID:n hommaamista (ja englannintaidottoman kiinalaisen miehen haastateltavana olemista, huoh), leireilyä, vaeltamista, lattialla nukkumista, niskojen kipeytymistä, kiipeämistä, rantoja, maisemia, bussi- ja metromatkailua --- ja kaikkea muuta.
Palasin tänään leireilemästä asuntolaryhmien 2&4 kanssa, ja väsymys painaa päälle. Hongkongin karmean kuumassa säässä vaeltaminen ei suinkaan kuulu mun suosikkiasioihin, mutta ainakin maisemat on älyttömän komeita! Vuoret, kukkulat, meri, kaikki se vihreys ja uskomaton luonto - sielu lepää. Takana on todella pitkä päivä, jonka ensimmäiset tunnit vietin lattialla nukkuen, seuraavat tunnit viideltä heräten, muutaman tunnin vaeltaen, sen jälkeen veneillen, sitten bussissa istuen, Victoria Peakilla kävellen (kuva yllä), huoneessa istuen ja niskakipuja valittaen. Noin lyhyesti sanoen.
LPC alkaa oikeasti tuntua pikkuhiljaa kodilta, vaikka olenkin ollut täällä vasta viikon. Ajoittain olisin valmis juoksemaan karkuun ja piiloutumaan jonnekin kauas ihmisistä, mutta mitään ylitsepääsemätöntä ei kuitenkaan ole tullut vastaan. On täällä ärsyttäviäkin piirteitä, kuten muutama ihmeellisen tiukka sääntö (kaksi ihmistä istumassa sängyllä on sopimatonta ja rangaistavaa ym) ja yliopistoista pauhaaminen (cmoon, en ole edes aloittanut opiskelua ja nyt pitäis jo valita yliopistoja, huoh). Koska ykkösvuotisiin kuuluu monenikäisiä ihmisiä monesta eri kulttuurista, löytyy ärsyttäviä asioita kaikkialta. Äänekkyys, meluaminen keskellä yötä, lapsellisuus, ihmeellisistä asioista huutaminen, opiskelun fanittaminen - ihan kaikkea en osaa tajuta, mutta kukin tavallaan. (Tosin viime yönä kyseiset piirteet kello yhdeltä alkoivat hieman rasittaa. Hieman. Terveisin väsynyt ihminen).
Toisaalta elämä ei ole koskaan niin helppoa kuin sen luulisi olevan. Elämä täällä ei ole täydellistä, mutta sen sijaan se on viihdyttävää ja mukavaa. Ihmiset ovat ihania, keskustelut hyvin luokkaa UWC (missä muualla keskustelisit tuikituntemattoman kanssa politiikasta ja uskonnosta ensimmäisenä päivänä?) ja kampus on upea.
Kello ei ole vielä edes yhtätoista, mutta LPC:n ihana sänky (no hei, viime yöhön verrattuna aika luksus sentään) kutsuu mua luokseen aika tehokkaasti, joten tämä postaus saa jäädä hyvin sekavaksi ja irralliseksi, jee. Pahoitteluni siitä ja mahdollisesti myös mun suomen kielen taidon vähäisyydestä - kielen käyttäminen on jäänyt melko vähälle. surprise.
(p.s. If you're a fellow LPC student and you're reading this: congrats, you know how to use Google Translate!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti