perjantai 21. helmikuuta 2014

Alku.

Kaikella on alkunsa. Maailmankaikkeudella on alkunsa, ihmiskunnalla on alkunsa ja jokaisella ihmislapsella on alkunsa. Tällä blogillakin on alku. Se on pieni ja hento kosketus internetin valtavaan maailmaan. Se on heiveröinen ja haikea. 
Tämä blogi sai alkunsa, kun päätoiminen blogini We Are Fuckin' Asian alkoi täyttyä asiaan kuulumattomista postauksista. Lopulta päätin siirtyä bloggaamaan myös toisen blogin puolelle, jotta jatkossa aiheessa pysyminen olisi helpompaa. Tämä ei tarkoita sitä, että WAFA kohtaisi loppuaan, vaan tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa suuri osa mielipidepostauksista ja muista hehkutuksista siirtyy tämän blogin puolelle. 

Ihmiselämä on pitkä ja kivinen, ja kaikki sen vaiheet on vaikea kuvata näin lyhyessä tekstinpätkässä. Ruudun toisella puolella jököttää kuitenkin normaali lukiolaistyttö, joka käyttää vapaa-aikansa lukemalla ja kirjoittamalla - lähinnä tietokoneen ääressä. Ruudun takana jököttää normaali suomalainen, jonka on vaikea pukea ajatuksiaan puhutuiksi sanoiksi. Kirjoittaminen on helppo tapa vapauttaa tunteet ja mielipiteet ilmaan ilman suurempaa stressiä. 

Ruudun takaa kuuluu musiikkia. Musiikillakin on merkittävä osa tämän henkilön elämässä. Esikuvia riittää ja musiikkigenrejäkin voisi luetella yhden jos toisenkin. Suuri osa musiikkipostauksista tulee keskittymään toisen blogin puolelle, mutta myös tässä blogissa niitä tullaan näkemään - ennemmin tai myöhemmin. 

Ruudun takaa kajahtelee koiran haukuntaa. Pikkuruinen papillon hyppää sängylle ja heiluttaa häntäänsä pirteästi. Eläinrakkaus on suuri osa elämää, joten blogin puolella myös karvajalat tulevat vilahtamaan kerran jos toisenkin. Siis koiran karvajalat. Ehh, olipa irstasta. 

Ruudun takana piilee unelma matkustamisesta, seikkailemisesta ja maailman kokemisesta. Siivet selkään on blogi, joka kuvaa nuoren tytön unelmia ja mielipiteitä. Nuo unelmat voivat rikkoutua ja hajota pirstaleiksi niin helposti, niin hentoja ja kauniita ne ovat, mutta ne ovat ehdottomasti saavuttamisen arvoisia. 

Ovathan ne sentään unelmia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti